Keskustelu suomalaisten ostovoiman laskusta sai minut miettimään, mihin meillä kuluttajilla enää on varaa. Kysyin sitä yliaktuaari Juhani Pekkariselta, joka seuraa työkseen Tilastokeskuksessa suomalaisten hankkimien hyödykkeiden ja palveluiden hintoja.
Vastaus yllätti. Pekkarisen näkökulmasta ostovoimamme onkin noussut roimasti. Näin voidaan sanoa, kun verrataan keskenään kuluttajahintojen ja palkkojen kehitystä. Tilastokeskuksen tietojen mukaan keskipalkat ovat viimeisten 30 vuoden aikana nousseet lähes 3,5-kertaisiksi, kun kuluttajahinnat ovat nousseet ”vain” kaksinkertaisiksi.
Peruselintarvikkeiden suhde palkkaan on muuttunut eniten. Esimerkiksi vehnäjauhoja, sokeria ja makaronia saa keskipalkalla jopa viisi kertaa enemmän kuin 30 vuotta sitten. Naudan jauhelihaa ja perunoita voi ostaa noin puolet enemmän, samoin omenoita ja tomaatteja. Puolen kilon kahvipaketteja saa nyt keskipalkalla kolminkertaisen määrän.
Tämä kuulostaa nurinkuriselta, kun neljänä viime vuotena huomio on kiinnittynyt ruuan hinnan rajuun nousuun. Sellaisilla kuluttajilla, joilla edelleen on säännölliset palkkatulot, olisi siis mahdollisuus ostaa ruokakaupassa kalliimpiakin tuotteita. Esimerkiksi niitä kotimaassa tuotettuja merkkejä, jotka auttavat säilyttämään tuhansia työpaikkoja tuotannossa, teollisuudessa ja kuljetusalalla.
Syy siihen, miksi ruokakaupassa valitaan kuitenkin se halvin tuontijuusto, saattaa piillä tilaston asumiskuluista kertovissa sarakkeissa. Esimerkiksi vuonna 1984 synnyinseudullani Tampereella 65 neliön kaksion vuosivuokraan kului keskimäärin 0,26 kuukauden ja ostamiseen 4,9 vuoden keskipalkka. Nyt kulut ovat nousseet: vuosivuokraan kuluu neljän kuukauden ja asuntokauppaan 5,4 vuoden keskipalkka.
Asumisen jälkeen liikenne on suomalaisten kotitalouksien suurin rahasyöppö. Valitettavasti liikenteessä tuotteiden ja palvelujen hinnat eivät ole kehittyneet ympäristöystävällisesti. Bensiinin hinta on suhteellisesti laskenut, mutta esimerkiksi Helsingin seudun joukkoliikenne on kallistunut. Huimin korotus on VR:n junalipun hinnoissa. Perjantai- ja sunnuntai-iltaisin, jolloin tavalliset töissä käyvät kuluttajat tarvitsisivat VR:n kaukojunakyytiä eniten, liput maksavat lähes viisi kertaa entistä enemmän.
Kuinka paljon se keskipalkka muuten olikaan? Viime vuonna se oli nettona 2 300 euroa kuukaudessa. Vuonna 1984 keskipalkka oli 4 000 markkaa eli 673 euroa kuukaudessa. Vajaa seitsemänsataa euroa tuntuu häviävän pieneltä, kun itsellä kuluu nykyään lähes sama summa kuukaudessa pelkkiin asuntolainan lyhennyksiin ja korkoihin.
Jos aihe kiinnosti, löydät Juhani Pekkarisen haastattelun 13.8. ilmestyvästä Taloustaito-lehdestä.
Satu Alavalkama on Taloustaidon toimittaja
