Kirjoittelen päivitystä Taloustaidon blogiin maaliskuun kuudentena ja arvelen, että ensi viikolla saamme lukea jokusenkin otsikon malliin ”asuntokauppa romahti helmikuussa”. Ensi viikon alussa nimittäin helmikuun 2014 tilastot ovat käytettävissä.
Ei tarvita kovin kummoisia ennustajanlahjoja pystyäkseen veikkaamaan, että asuntokauppojen, erityisesti uudisasuntoja ja suurempia käytettyjä koskevien, kappalemäärä helmikuussa 2014 jäi selvästi edellisvuoden helmikuusta. Otsikkoa lukiessa kannattaa kuitenkin muistaa, että viime vuoden alussa verottaja järjesti asuntomarkkinoille tilapäiset hullut päivät korottamalla pienellä viiveellä varainsiirtoveroa. Rahallinen vaikutus oli merkittävin uudisasunnoissa, joissa on suuri yhtiölainaosuus, mutta verojen säästämisen kuume ylsi kyllä käytettyjenkin asuntojen markkinoille.
Itse asiassa koko tämän kevään kauppatilastoja tuijotellessa täytyy pitää mielessä tuo viimevuotinen piikki sekä se, että rekyylin sulattelussa menikin sitten useita kuukausia.
Taannoin viittasin seikkaan, joka paitsi jäykistää asuntomarkkinoita, myös vammauttaa pankkien ja niiden asiakkaiden asiakassuhteita. Asuntomarkkinoiden osalta asian korjaa aika, pankkitoimialan kannalta vaikutukset voivat olla pidempikestoisia. Puhun nyt asuntolainojen marginaalieroista takavuosina verrattuna tähän päivään.
Otetaanpa esiin ensin asuntomarkkinoiden ja ehkä välillisesti hieman laajempikin kansantaloudellinen vaikutus. Pankkikuluttajille on tullut viime vuosina selväksi, että ne, jotka sattuivat ottamaan asuntolainansa muutamia vuosia sitten marginaalitasolla alle 0,50 %, kuuluvat harvalukuiseen ja kadehdittuun kansanosaan. Me pankeissa puolestamme olemme epäonnistuneet viestinnässämme siitä, miksi nykykorkotasolla ja -sääntelyllä ei vaan paluuta noihin lukuihin taida olla. Asiakkaat kokevat pankkien yksinkertaisesti tulleen ahneemmiksi ja se taas ei ole millään toimialalla hyvä juttu.
Meillä on valtakunnassa tuhansien, ellei kymmenien tuhansien perheiden leegio, joilla mitä todennäköisimmin olisi tarve ja kyky tehdä muutoksia asumismuodossaan, mutta heitä jännittää mennä pankkiin. Heidän selkäpiitään juilii pelko siitä, että kun nykyisestä asunnosta on lainaa ja uutta tarvittaisiin, koko paketin hinta päivittyy epämääräisen huimalle tasolle. Ja kun eletään muutenkin vähän epävarmoissa fiiliksissä, vaaka kääntyy helposti odottelun puolelle. Sama pidättely näkyy mitä todennäköisimmin myös muussa kulutuskäyttäytymisessä, ja tällä onkin jo sitten kansantaloudellista merkitystä.
Minua häiritsee se, että pankkitoimiala on kannattavuuspaineissaan ottanut viime vuosina pari reipasta taka-askelta asiakaslähtöisyydessä. Ja kun lähtötaso ei kovin kummoinen ollut alun perinkään, toimiala on taantunut asiakkaiden silmissä virastotasolle. Takavuosien marginaaliralli ei kuitenkaan tainnut olla asiakkaiden syy, vaan se tuntui meistä pankeista hyvältä idealta.
Pari asiaa, jotka toivottavasti rohkaisevat pankkikuluttajia poteroistaan: lähtökohtaisesti pankki ei voi yksipuolisesti muuttaa kuluttajan luoton ehtoja, ja kaikesta voi neuvotella. Jos neuvottelu on nihkeää, niin kysy naapuripankista, miten he asian näkevät.
Isommat muutokset, kuten laina-ajan jatko tai vakuudenvaihto, taas ovat sellaisia juttuja, että aika pian kuulumisten vaihdon jälkeen pankkisetä tai -täti rykäisee pikkuisen vaivautuneena ja aloittaa ”kuule, tää sun vanhan lainan marginaali…”. Ota silloin ihan levollisesti, ehdota vanhaan lainaan vaikka muutaman kymmenyksen nousua sen sijaan, että koko setti napsahtaa tämän päivän tasolle. Ehdotustasi voit hunajoida kiinnostuksella vaikkapa pankin jatkuvan säästämisen tuotteisiin – joka tapauksessahan tarvitset itsellesi sopivan puskurikassan yllätysten varalle.
Pointtini on, että erityisesti isompaan asuntoon vaihtavan kannalta väliraha on tänä keväänä todennäköisesti tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia, vähemmän kuin kiivaammassa markkinatilanteessa. Tässä viitekehyksessä vanhan asuntolainan hännän pieni marginaalinnousu voi olla ihan siedettävää.
twitter: @saastopankkiiri
PS Viime aikoina on uutisoitu hentoisen marginaalikilpailun hiipineen taas pankkisaleihin. Uutisoinnissa on puhuttu ”hyvän” ja ”heikomman” asiakkaan hinnasta, mutta pankkiirit eivät ole paljoa selitelleet asiakkuuden hyvyyttä tai heikkoutta. Voisin seuraavassa päivityksessä yrittää hieman avata tätä.
>> Taloustaito
