Seniorien asuminen kuumentaa tunteita. Viidakkorumpu väittää, että senioritalojen rakentajat saavat kunnilta suhteilla parhaat tontit ja rahastavat asunnoilla, joissa ei ole asukkaiden tarvitsemia palveluja. Mielipiteitä löytyy, vaikka monet eivät oikein tiedä, mikä senioritalo on.
Yksinkertaisimmillaan senioritalo on tavallinen kerrostalo, jossa asukkaiden alaikäraja on esimerkiksi 55 vuotta. Rakennussäädösten mukaan kaikkien uusien asuntojen tulee olla esteettömiä, joten senioritaloksi kelpaa mikä tahansa uusi kerrostalo.
Senioritalossa ei siis ole palvelutalon hoivaa. Valtio ei tue eikä valvo talojen rakentamista. Sitä vastoin kunta, joka luovuttaa talolle tontin paraatipaikalta – usein kauppakeskuksen ja hyvien liikenneyhteyksien kupeesta – kilpailuttaa rakentajat tiukasti. Näin ainakin huhtikuun Taloustaito-lehteen haastattelemani alan yritykset vakuuttivat.
Tästä huolimatta senioritalojen rakentaminen on kannattavaa bisnestä. Uusia yrittäjiä putkahtelee alalle. Onnenonkijoiden hankkeita on mennyt myös nurin ja jäänyt pankin niskoille, kertoi eräs rakennusliike.
Ovatko senioriasunnot muita kalliimpia? Vertailin kolmen kaksion neliöhintoja Tampereella, Jyväskylässä ja Espoossa tavallisten uusien kerrostaloasuntojen hintoihin. Eivät olleet. Hinnat näyttivät määräytyvän kaupunginosan yleisen hintatason mukaan, eivät talotyypin mukaan.
Turvakahvoja ja ajastettavia sähkökytkimiä seniorikodissa ei ole valmiina, vaan ne tilataan oman tarpeen mukaan. Parilla tuhannella eurolla saa jo monenlaista varustusta vessaan, suihkuun, saunaan ja keittiöön.
Eniten haitaria on talojen palveluissa ja palvelujen hinnoissa sekä vuokrissa. Näistä kaikki toimijat eivät halua ylläpitää keskustelua, oletettavasti väärinkäsitysten välttämiseksi.
Kun etsin haastattelua ja kuvausta varten senioritalossa asuvaa pariskuntaa, jo sovittu tapaaminen peruttiin. Syy oli se, että Helsingin Sanomissa oli juuri julkaistu juttu, jossa arvosteltiin palvelutaloasumisen kalleutta. Yritin myös kysellä haastateltavia suurelta seniorikoteja vuokraavalta asuntosijoitusyhtiöltä. Täältäkään pariskuntaa ei löytynyt, sillä ainoaa sopivaa ei kuulemma onnistuttu tavoittamaan puhelimitse.
Mukava ja oloihinsa tyytyväinen pariskunta löytyi lopulta. Heidän elämästään voi lukea tarinan painetusta Taloustaidosta. Tämä pari maksaa vuokransa ohessa kuukausittain palvelumaksun, jolla saa monenlaista yhteistoimintaa, päivystyksen ja hoitajan vastaanoton viereisestä palvelutalosta. Maksu on pakollinen, mikä on käytäntö joissakin senioritaloissa. Siivoukset ja lounaat he ostavat erikseen.
Yleisohje seniorikotia hankkivalle on se, että ennen ostopäätöstä pitää selvittää, mistä tarvitsemansa palvelut saa ja mitä ne maksavat. Sijainti taloilla on usein erinomainen. Minäkin asuisin mielelläni korttelin päässä urheilutalosta, uimahallista, kirjastosta, kauppakeskuksesta ja metroasemasta!
