Talousuutiset ovat olleet Suomessa karmeaa luettavaa viime aikoina. Lähes joka päivä joku merkittävä yritys tai yhteisö ilmoittaa isoista tehostamistoimenpiteistä tai irtisanomisista.
Tähän asti Suomen hallitus ja myös useat ekonomistit ovat toistaneet, että ongelma ei ole Suomen, vaan Lehman Brothersista alkaneen globaalin finanssikriisin seuraus. Oli syy mikä tahansa, meillä on neljä vakavaa alijäämää. Vakavimmat ovat budjetti- ja vaihtotase-alijäämä, mutta myös kuntasektorin ja kestävyysvajeen ongelmat ovat suuria.
Tähän asti olemme uskoneet, että vaikeudet olisivat väliaikaisia ja hallitus on pyrkinyt pitämään yllä kotimaista kulutusta paisuttamalla julkista sektoria, kiristämällä veroja ja lisäämällä lainanottoa. Lopputulos on karmea. Vientimme on edelleen alhaisempi kuin 2007 ja vaihtotaseemme on negatiivinen. Samaan aikaan julkisen sektorin menot suhteessa bkt:hen ovat nousseet 57 prosenttiin. Tämä luku taitaa olla korkeimpia lukemia ns. teollistuneissa länsimaissa, ja myös presidentti Niinistö esitti asiasta huolensa hiljattain.
Koska julkista kulutusta on nostettu, on vastaavasti yksityisten verotusta kiristetty. Uskallan väittää, että tämä tie on kuljettu loppuun. Makro-taloustieteessä on käsite Lafferin käyrä. Käyrä ennustaa, että on olemassa tietty raja verotuksessa, jonka jälkeen verotulot alkavat laskea, koska insentiivi (kannuste) joko tehdä töitä tai kuluttaa laskee. Missä tämä piste on, on paljon tutkittu ja debatoitu aihe.
Luonnollisesti "vasemmistolaiset" ekonomistit sanovat, että verotuksen optimipiste on korkeammalla kuin "oikeistolaiset", mutta perusperiaate on selkeä ja melko kiistaton. Väitän, että mahdollisuudet nostaa veroja on käytetty loppuun muutaman esimerkin avulla.
Autoverotuksen ja kiinteistöjen varainsiirtoveron muutos johti kummassakin tapauksessa selvään myyntivolyymin laskuun ja valtion verotulojen pienentymiseen.
Haittaverojen, kuten makeisten, tupakan, alkoholin verotusta kiristettiin. Lopputuloksena harmaatuonti Virosta on kasvanut ja vastaavasti Suomessa tuotantoa ja työpaikkoja vähennetään. Ainoat, joiden työmäärä on kasvanut, ovat tullivirkailijat, jotka pääsevät punnitsemaan, onko Tallinnan lautan henkilöautojen kokonaismassa ylittänyt rekisteriotteen maksimin liian suuren olutlastin takia! Onko tämä tuottavaa työtä?
Korkea veroprogressio jo keskituloisella puolestaan leikkaa kaikin puolin ostovoimaa, joka puolestaan tukisi talouden aktiviteettia. Toisaalta korkea veroprogressio nostaa työhön menon kynnystä ja johtaa "alityöllistymiseen" osa-aikatyön ja lyhennetyn työajan muodossa, koska muutos nettopalkassa jää korkean progression takia matalaksi. Toisaalta sosiaaliturva on hyvinkin kattava. Lopputuloksena meillä on erittäin tasainen tulonjako ja korkea työttömyys.
Hallitus suunnittelee tällä hetkellä uusia veronkorotuksia ja lisälainanottoa. Mielestäni tämä tie on kuljettu loppuun. Meidän tulisi tunnustaa, että vika ei ole suhdanteessa, vaan siinä että emme ole riittävän kilpailukykyisiä. Meillä on liian raskas julkinen sektori ja kustannustaso, joka ei muutu riittävän hyväksi suhteessa muihin kilpailijoihin enää missään suhdanteessa, ellemme itse ala korjaamaan sitä. Myös veronkorotusvara on käytetty loppuun.
Mikäli isoja uudistuksia ei aloiteta välittömästi, olemme muutamassa vuodessa uusi Kreikka.
>> Taloustaito
