Alun perin ajattelin kirjoitella kehysriihen päätösten vaikutuksista asuntomarkkinoihin. Mutta kun katselin, mitä aiheesta viime viikolla kirjoitettiin, aihe tuntuikin aikalailla kalutulta. Kehysriihen ja talousnäkymien yhteisvaikutuksen voisi summata niin, että nihkeää on näkyvissä; asuntomarkkinoiden keväinen astmaisuus taitaa leimata ainakin koko tätä vuotta. Keskimääräiset käytettävissä olevat tulot eivät lähivuosina kasva, ja sillä on suora yhteys kaikkiin isompiin hankintoihin – nimellishinnoilla(kaan) ei pitäisi olla nousun tilaa. Samaan aikaan kuitenkin asuntomarkkinoiden kokonaistarjonta on jo viime kesästä lähtien ollut laskusuunnassa, eli niin ”hullulta” kuin se tuntuukin – ne jotka aidosti nyt ovat ostamassa, eivät tunnu oikein löytävän mieluista vaihtoehtoa.
Niin – miksi hinnat eivät sitten jousta, ihmettelee moni verkossa avautuja, ja pitää sitä mystisenä salaliittona jossa osallisena ovat ainakin NSA, pankit, sijoittajat ja kiinteistönvälittäjät. Jo kohtalaisen kulunut, mutta edelleen validi selitys on, että asunto on omaisuuslaji, johon suhtaudutaan eri tavalla tunteella kuin vaikkapa pörssiosakkeeseen, ja matala korkotaso tuo järjestelyvaraa poikkeustilanteisiin.
Perinteisen perhekäsityksen talousyksiköissä (puolisot, 1,7 lasta, farmarivolvo ja labradorinnoutaja) suurin yksittäinen riskitekijä on, että pakka leviää syystä tahi toisesta. Eli asuntolainan maksamisesta kiinnostuneita tahoja ei eräänä päivänä olekaan niin montaa kuin edellisenä päivänä. Tilastojen mukaan noin joka toinen avioliitto päätyy eroon, ja lienee niin, että avoliitoille käy keskimäärin kutakuinkin samoin. Voisi ajatella, että tunnelmat myös kiristyvät helpommin, jos taloudellinen epävarmuus kalvaa mieltä.
Taantuman ajat ovat – taloudellisen tulevaisuuden kannalta – erityisen huonoja aikoja järjestellä perhesuhteita uudelleen. Voi olla, että uuden elämän alkuun molemmat osapuolet lähtevät takamatkalta, kun ration sijasta tunne on ohjannut ratkaisuja – tai mikä pahinta, ratkaisuja ei ole kyetty tekemään lainkaan. Lainat rästiytyvät, kun kumpikaan ei ole halunnut maksaa toisen eduksi. Jos mitään ei tehdä, useampi kuukausi hurahtaa äkkiä ja sitten piikkiä onkin niin paljon auki, ettei siitä kumpikaan näe mahdollisuutta selvitä yksin.
Jos asuntolaina on saatu pidettyä jotenkin hengissä, luottotiedot ovat voineet päästä eltaantumaan muiden laskujen eräännyttyä, ja sen asian kanssa on taatusti ylimääräistä huolta tulevaisuudessa. Toki on myös niitä, jotka eivät ole päästäneet tilannetta taloudellisesti kriisiytymään vaan sitkuttelevat yhdessä – siteenä vaikkapa muutama vuosi sitten rakennettu omakotitalo, jonka markkinahinta ei kata rakennuskustannuksia. Voipa olla, että sitten kun talous aikanaan alkaa elpyä, tullaan näkemään pieni piikki omakotitalojen tarjonnassa. Siihen taitaa nyt mennä vaan melkoisesti aikaa.
Eli: nämä talouden ajat eivät ole helppoja myöskään puolisoiden välisten taloudellisten asioiden uudelleen järjestelyyn, erityisesti jos asuntolainaa on tuhdisti tuoreehkossa omakotitalossa tai isossa perheasunnossa. Jos kuitenkin näyttää siltä, että ruokailuvälineet ovat menossa jakoon, ota mahdollisimman pian yhteyttä pankkiin – mieluiten yhdessä tulevan ex-puolisosi kanssa (olettaen että mahdutte samaan huonetilaan). Pankin kanssa voi myös jäädyttää tilanteen joksikin aikaa kokonaan niin, että saatte muutaman kuukauden pohtia, mitä teette.
Tämä onnistuu lyhennysvapaan avulla ja poikkeustilanteissa myös niin, ettei korkojakaan tarvitse joka kuukausi maksaa. Pidä huolta luottotiedoista, eli järjestele myös luottokorttilaskut ja osamaksut uudelleen, ennen kuin rästejä kertyy. Kun mietitte, myyttekö asunnon pienellä laskennallisella tappiolla vai odotteletteko aikoja parempia, ei yksiselitteistä vastausta taida olla. Itse ajattelisin niin, että jos molemmille jäisikin velkaa vaikkapa henkilöauton hinnan verran, se ei romuta kenenkään tulevaisuutta – pääasia ehkä on kuitenkin päästä rakentamaan taloudellista tulevaisuutta heti huomisesta lähtien.
Tommi Rytkönen on Nooa Säästöpankin toimitusjohtaja.
twitter: @saastopankkiiri
