Tämä vuonna veromaksajien taksvärkki tuli täyteen juhannuksena. Veronmaksajain Keskusliitto laskee, että juhannukseen asti veronmaksajat ovat paiskineet töitä valtion, kuntien ja sosiaalivakuutusrahastojen tileille, ja nyt aletaan tehdä töitä itselle. Taksvärkkipäivä on Veronmaksajien nerokas veto.
Kyllä minä niin mieleni pahoittaisin, jos veroaste (vuonna 2014 arviolta 46,2 prosenttia kansantuotteesta), olisi vastikkeetonta tulojeni riistoa. Enkä vaan pahoittaisi, vaan nousisin barrikadeille vastustamaan tällaista vääryyttä.
Ymmärrän kuitenkin, että tällä veroasteella rahoitetaan, kuten Veronmaksajatkin ovat huomanneet, yhteistä hyvinvointiamme. Tätä rahaa julkinen valta jakaa kansalaisille eri elinvaiheissa ja elämäntilanteissa tarkasti säädellyin ja yhteisesti päätetyin tavoin. Suurin potti menee suomalaisten käyttämiin ja arvostamiin koulutus-, sosiaali- ja terveyspalveluihin. Hyvin toimivan oikeusvaltion ja julkisen hallinnon arvo havahduttaa erityisesti niissä poikkeustilanteissa, joissa on arvostelulle sijaa. Tiet, radat, tietoliikenne, vesi- ja energiahuolto ja ympäristönsuojelu vaativat nekin yhteisiä veroeurojamme.
Ehdotan, että taksvärkkipäivän rinnalle kehitettäisiin hyvinvointivaltiopäivä. Tämä päivä muistuttaisi siitä, mitä näillä veroilla saadaan. On mahdollista laskea, mihin päivään asti kansalaiset ovat tulleet toimeen hyvinvointivaltiolta saamiensa tulonsiirtojen ja subventoitujen palveluiden varassa ja milloin he siirtyvät käyttämään omia rahojaan. Epäilen, että hyvinvointivaltiopäivä osuisi aika lailla samaan ajankohtaan kuin taksvärkkipäiväkin.
Hyvinvointivaltiopäivälle ei ole aivan yhtä luontevaa isäntää kuin taksvärkkipäivälle, mutta tällainen päivä voisi sopia esimerkiksi SOSTEn (Suomen sosiaali- ja terveys ry) toiminta-ajatukseen. Hyvinvointivaltiopäivä voisi toimia muistutuksena siitä, että verot eivät ole vastikkeetonta riistoa, vaan niitä voidaan maksaa myös iloisesti saamapuoli mielessä pitäen.
Professori Hannu Uusitalo
