Jos koko eduskunnan ja kaikkien puolueiden kannattama, pitkään valmisteltu terveydenhoidon ja sosiaalipalveluiden uudistus uhkaisi kaatua vain yhteen yksittäiseen perustuslain pykälään, mikä on silloin oikea kysymys?
Se on ”pitääkö perustuslakia muuttaa?” Olemme sen itse itsellemme säätäneet ja siksi itse voimme sitä myös muuttaa paremmaksi. Huolellisella harkinnalla ja riittävällä yksimielisyydellä.
***
Miksi koko kansan sotepalveluille on tärkeää, että myös yksityiset yritykset ja järjestöt nivotaan mukaan hoitamaan yhteistä järjestelmäämme?
Siksi, että ne ovat (ainoa) peili, jonka kautta julkinen sektori voi mitata ja verrata myös itseään.
Siksi, että ne tuovat mukanaan ketteryyttä ja innovaatioita, jotka ovat välttämättömiä kehittyvälle hoivalle ja hoidolle.
Siksi, että kaikki omassa rauhassaan muhivat monopolit – julkiset ja yksityiset – ovat jähmeitä ja kalliita.
***
On hienoa, että uuden sotejärjestelmän lähtökohdista on syntynyt edes laiha sopu, jättiharppauksin näin monikulmaista aluetta ei voikaan kehittää. Pahinta on jäädä paikalleen makaamaan, on sitten kyse potilaasta tai järjestelmästä.
Koko sotevalmistelun ajan on väännetty kättä julkisen ja yksityisen suhteesta. Hassuin ideologinen ajatusluutuma on ollut se, että voittoa tuottava yritys terveysalalla olisi jotenkin likainen tai syntinen.
Miksi juuri terveyspalveluja tuottava yritys ei saisi tuottaa voittoa, jos se tapahtuu tuottamalla parempia palveluja halvemmalla kuin julkinen tai yksityinen kilpailijansa? Niin kuin rakennusfirma tai ruokakauppa, apteekki tai lääkeyhtiö?
Eri asia on se, että kilpailun tulee olla reilua. Jos joku yritys päihittää – yksityiset tai julkiset - kilpailijansa luistamalla verojen maksusta, se ei ole reilua.
***
Tottakai julkinen järjestelmä muodostaa yhteisen sosiaali- ja terveydenhuollon rungon. Mutta jos sillä ei ole kunnollista haastajaa ja mittapuuta, se lahoaa pystyyn.
Mitä tiukemmin uusi sotejärjestelmä sulkee ovensa yksityisiltä, sitä pahemmin se jakaa kansan kahtia julkisten ja yksityisten palvelujen käyttäjiin. On helppo kuvitella, kumpi puoli on silloin dynaaminen ja uudistuva.
Eihän yksityinen palvelusektori siihen kuole, että sen yhteys julkiseen katkeaa. Silloin se vain keskittyy voimakkaammin palvelemaan niitä tarpeita, jotka tuottavat parhaiten. Silloin myös julkisten päättäjien vaikutusvalta yksityisiin palveluihin kuihtuu.
Mutta jos julkiset ja yksityiset palvelut pystytään viisaalla tavalla nivomaan yhteen, silloin luova aktiivisuus koituu molempien osapuolten hyväksi. Se on jokaisen potilaan ja veronmaksajan etu.
Antti Marttinen on Taloustaidon päätoimittaja
