Tapasin kesäkuussa miehen, joka antoi tulevalle presidentti Martti Ahtisaarelle reput kirjanpidon tentissä. Hän on kanslianeuvos Risto Järvinen. Järvinen on 1950-luvulla alkaneen työuransa varrella toiminut muun muassa opettajana, tilintarkastajana, valtiontalouden asiantuntijana ja yrittäjänä.
Hänen tilintarkastusasiakkaitaan ovat olleet monet perhe-, energia- ja eläkevakuutus- ja lehtiyhtiöt. Asiakaslistalta löytyvät myös valtionyhtiöt Outokumpu, Veitsiluoto ja Imatran Voima – sekä surullisenkuuluisa konkurssiyhtiö Mancon.
Järvinen juhlisti 80-vuotissyntymäpäiväänsä julkistamalla muistelmateoksensa Elämäni tuloslaskelma ja Suomen tase – Tilintarkastajan kokemuksia ja ehdotuksia. Edelleen tarkasti taloutta seuraava KHT-tilintarkastaja esittää kirjassa reseptinsä, miten hakoteille joutunut Suomi voitaisiin pelastaa.
”Julkishallinto on muodostunut kansakunnalle ylivoimaiseksi taakaksi. Verotuksen säilyttäminen nykytasolla tulee olemaan vaikea, ellei mahdoton tehtävä. Suomi kärsii yhtä aikaa työttömyydestä ja työvoimapulasta. Yrittäjien osuus väestöstä on alhainen. Huoltosuhde on heikko ja vielä heikommalta se näyttää, kun jakaja ”työikäisten määrä” korvataan ”työssä olevien määrällä”, kirjoittaa Järvinen.
Yhteiskuntakustannukset ovat Järvisen mielestä suurempi ongelma kilpailukyvylle kuin palkkakustannukset.
”Palkka on käsitteenä hämärtynyt. Näin voidaan todeta, kun 5 000 euron nettopalkkaa saava korkeasti koulutettu aiheuttaa työnantajalleen noin 15 000 euron kustannukset voidakseen kerryttää verotuloja yhteiskunnan ylläpitoa varten noin 10 000 euroa”, kirjoittaa Järvinen.
Järvisen mielestä mahdollisuudet Suomen suunnan kääntämiseksi ovat koulutus, kilpailu ja kannustus.
”Keskeisin muutostarve on verojärjestelmämme muuttaminen kannustavaan suuntaan. Muun muassa palkkojen kannustusvaikutukset ovat verokiilan pahasti rapauttamia. Kansalaisten yllättävän hyvä tyytyminen nykyiseen verojärjestelmään johtuu uskoakseni siitä, että heille ei vielä opeteta riittävästi talouskysymyksiä.”
Järvinen ehdottaa, että tulevaisuudessa maksamme itse enemmän turvallisuus-, opetus-, terveys- ja sosiaalipalveluista. Osan niistä voisi siirtää kansalaisten maksettaviksi vakuutuspohjaisina.
Talousvisioiden ohella tilintarkastajan kirjasta löytyy hiuksia nostattavia muistoja esimerkiksi Martti Miettusen hallituksen veropoliittisesta ministerivaliokunnasta. Kannattaako tekstistä etsiä paljastuksia myös Järvisen tuhansien työtoverien ja asiakkaitten edesottamuksista?
”Ei kannata. Vaitiolovelvollisuus ei vanhene, joten tilintarkastaja saa eläkepäivilläänkin kertoa vain hauskoja juttuja. Kirjan henkilöhakemistosta löytyy kyllä monia tunnettuja nimiä.”
Julkistustilaisuudessa Järvistä oli mukava kuunnella myös puhujana. Vaikuttamistaidon lähdekin paljastui: tilintarkastajan ja psykologin ammateissa on kuulemma paljon samaa.
Satu Alavalkama on Taloustaidon toimittaja
Risto Järvinen: Elämäni tuloslaskelma ja Suomen tase –Tilintarkastajan kokemuksia ja ehdotuksia. Helsinki 2014. Kustantaja HELARVO. Toinen painos ilmestyy heinäkuun puolivälissä.
