Lautapelinä monopoli on ihan mukava – todellisuudessa ei. Suomi uhkaa nyt liukua julkisen palveluntuotannon monopolimaaksi. Niin käy, jos sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa ei huolehdita palvelumarkkinoiden kehittämisestä.
Uudistuksessa perustetaan viisi sote-aluetta, joilla on vastuu palveluiden järjestämisestä. Suurimpana vaarana on, että uudistuksessa palveluiden tuottaminen sidotaan liian vahvasti kuntien omaan tuotantoon. Siksi sote-alueiden vastuuseen pitää lisätä velvollisuus kehittää palvelumarkkinoita niin, että monopolia ei synny. Kuntalaisen pitää voida valita, missä hoidattaa hampaansa, tai kuka käy hoitamassa kotona asuvaa vanhusta.
Tällä on merkitystä jokaiselle suomalaiselle, mutta myös yrittäjälle toimialasta riippumatta. Miten niin? Siksi, että kunnat muodostavat merkittävän osan julkisesta taloudesta ja peräti 52 prosenttia kuntien menoista menee soteen. Ellei palvelutuotanto ole tehokas, vaarana on verotuksen kiristyminen entisestään – ja palveluiden heikentyminen.
Suuri merkitys on alalla toimiville yrityksille. Nyt ratkaistaan, miten yksityinen hyvinvointialan palvelutuotanto lähtee kehittymään. Tällä hetkellä Suomessa on yli 4 000 sosiaalipalvelualan yritystä. Terveyspalveluyrityksiä on yli 16 000. Ne pystyvät tarjoamaan asiakkaille mahdollisuuden valita, jos niille annetaan siihen reilu mahdollisuus.
Tulevaisuudessa sote-alueet päättävät neljän vuoden välein muun muassa peruslinjat ostopalveluille ja palvelusetelin käytölle. Palveluseteli on kätevä väline. Siksi kuntasektori pitää velvoittaa käyttämään palveluseteliä. Kunnat ja kuntayhtymät käyttivät palveluseteleihin vuonna 2012 noin 80 miljoonaa euroa. Vuodesta 2011 kasvua oli peräti 88 prosenttia. Vaikka kasvu näyttää hienolta, palveluseteliä käytetään koomisen vähän, kun huomioi 23 miljardin sote-kokonaisuuden.
Suomen Yrittäjillä ja kolmella sen toimialajärjestöllä on käynnissä kampanja, jossa kerätään kansalaisten mielipiteitä palvelusetelistä. Esimerkiksi SuomiAreenalla Porissa tehdyissä torikyselyissä tuli selväksi, että kansalaiset tietävät aika huonosti palvelusetelistä. Joskus se sekoitettiin jopa liikuntaseteliin.
Sote-uudistukseen liittyy palvelutuotannon työnjaon lisäksi myös johtaminen kunnissa. Kysyimme kunnan- ja kaupunginjohtajilta, saako kunnan työntekijä toimia saman kunnan kunnanhallituksen jäsenenä tai lautakunnan puheenjohtajana. Kyselyyn vastanneista kunnanjohtajista 64 prosenttia totesi, että ei saa.
Samaa kysyttiin elinkeinopoliittisessa mittaristokyselyssämme myös yrittäjiltä, joista 70 prosenttia yrittäjävastaajista kieltäisi kunnan työntekijöiltä osallistumisen kunnanhallituksen työskentelyyn ja lautakuntien johtamisen.
Kyselyyn vastasi 131 kunnan- ja kaupunginjohtajaa ja yli 4 300 yrittäjää.
Mielestäni nämäkin tulokset kertovat siitä, että johtaminen ja vastuu kunnissa kaipaavat selkeyttämistä. Yksi kunnanhallituksen tehtävistä on vastata kunnan henkilöstöpolitiikasta, joten kaksoisroolien purkaminen on perusteltua. Kunnan päättäjänä kunnan työntekijä on päättämässä omaan työ- tai virkasuhteeseen liittyvistä asioista. Kaksoisrooli on hankala siksikin, että se estää palvelutuotannon uudistamisen, kun kunnissa työskentelevät luottamushenkilöt tarkastelevat asiaa liiaksi omien intressiryhmiensä näkökulmasta.
Aiheeseen otetaan kantaa myös valmistelussa olevassa kuntalaissa, joka tulee eduskuntakäsittelyyn syksyllä.
Anssi Kujala on Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja
