Eläketurvakeskus ja Työeläkevakuuttajat Tela julkaisivat vastikään selvityksen eläkevarojen sijoitustoiminnan sääntelystä kuudessa maassa. Raportti on terveellistä luettavaa niille, jotka haluavat, että työeläkevaroja pitäisi sijoittaa nykyistä enemmän kotimaahan.
Selvityksessä vertailtiin sijoitustoiminnan sääntelyä ja sijoitustuottoja Alankomaissa, Britanniassa, Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Suomessa. Näihin hyviin eläkesijoittajamaihin verrattuna Suomen eläkevarojen keskimääräiset tuotot jäävät keskitasolle tai heikompaan päähän.
Keskimääräiset vuotuiset reaalituotot vaihtelivat Suomen yksityisalojen työeläkevakuuttajien 3,4 prosentista Tanskan 8,0 prosenttiin vuosina 2004–2013. Suomen julkisalojen eläkevakuuttajien tuotto oli 4,3 prosenttia. Toisaalta verrattuna kaikkien OECD-maiden eläkesijoitusten tuottoihin Suomi pärjäsi hieman keskimääristä paremmin.
Näistä luvuista ei pidä tehdä johtopäätöksiä suomalaisten eläkevakuuttajien sijoitustaidosta tai taitamattomuudesta. Tuottoihin vaikuttavat monet tekijät, kuten sääntely, vakavaraisuusvaatimukset, mahdollisuudet riskinottoon, sijoitussalkun jakauma eri sijoituskohteisiin ja yleinen taloudellinen tilanne.
Yksi Suomen tulosta selittävä tekijä on sijoitusten kotimaisuusaste. Telan analyytikko Maria Rissasen mukaan kotimaan painottaminen sijoituksissa ei ole kovin tuottavaa, kun talouskasvu on heikkoa tai jopa miinusmerkkistä. Julkisten eläkesijoittajien eli Kevan ja valtiokonttorin sijoituksista noin viidennes kohdistuu Suomeen, ja yksityisen sektorin eläkevakuuttajat sijoittavat jopa noin 40 prosenttia varoistaan kotimaahan. Vahva kotimaisuusaste on siis heikentänyt eläkevarojen tuottoa. Silti pärjäämme tuottokilpailussa OECD-maille, mutta emme kärkimaille.
Ylisijoittaminen Suomeen tuo mukanaan myös eräänlaisen kaksoisriskin Suomen työeläkejärjestelmälle. Tähän kiinnitti huomiota Keith Ambachtsheer arvioidessaan Suomen työeläkejärjestelmää vuonna 2013. Kun työeläkejärjestelmä on joka tapauksessa vahvasti riippuvainen kotimaisesta työllisyydestä ja palkkakehityksestä ja jos ja kun sijoitustoiminnassakin painotetaan vahvasti Suomeen sijoittamista, kaikki munat ovat samassa korissa. Ulkomaille sijoittaminen on hyvää riskin hallintaa. Toki ylisijoittaminen Suomeen on johonkin mittaan perusteltua, koska kotimaan markkinat tunnetaan paremmin.
Onko sijoitustuotoilla väliä? Kyllä on. Peukalosääntö sanoo, että yhden prosenttiyksikön nousu sijoitustuotoissa pitkällä aikavälillä merkitsee eläkemaksujen alenemista kahdella prosenttiyksiköllä suhteessa palkkasummaan.
Kaksoisriskiä hallitaan siis sijoittamalla myös ulkomaille ja pitämällä huolta työllisyydestä. Nykyinen kotimainen ylisijoittaminen kantaa kyllä eläkejärjestelmän riittävän vastuun työllisyydestä. Kotimaisen sijoittamisen osuutta ei ole tarpeen ainakaan lisätä nykyisestä, pikemminkin päinvastoin.
Professori Hannu Uusitalo
