Ilmarinen valitsi äskettäin uudeksi toimitusjohtajaksi Timo Ritakallion, hyvämaineisen ja osaavan sijoitusjohtajan. Tämän vuoden alusta Varmaa johtaa Risto Murto, niin ikään pankki- ja sijoitusmaailmassa kannuksensa ansainnut johtaja. Myös muiden työeläkevakuutusyhtiöiden ylin pomo on sijoitus- ja pankkimaailmataustainen.
Poikkeuksen muodostaa Elo, tämän vuoden alusta Eläke-Fennian ja Eläke-Tapiolan yhdistymisessä syntynyt yhtiö. Sen johdossa on Lasse Heiniö, joka on taustaltaan vakuutusmies ja auktorisoitu aktuaari. Mutta Elossakin mennään samaan malliin, kunhan Satu Huber nousee toimitusjohtajaksi. Toinen poikkeus ja oma lukunsa on suurinta sijoitusvarallisuutta hallinnoiva ja julkisen sektorin eläkkeitä hoitava Keva, jossa toimitusjohtajalla ei perinteisestikään ole ollut vakuutus-, pankki- tai aktuaaritaustaa.
Toisin oli ennen. Työeläkevakuuttajien ylin palkkajohto on voittopuolisesti taustaltaan vakuutusalan osaajia, aktuaareja tai sitten laajemmin sosiaalivakuutuksen parissa uransa luoneita miehiä. Ilmarisen toimitusjohtajana toimi pitkään Teivo Pentikäinen, työeläkejärjestelmän isäksi kutsuttu vakuutusalan guru. Hänen seuraajansa oli Kari Puro, sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö ja sosiaalipolitiikan asiantuntija, joka muun muassa veti vuoden 2005 uudistuksen suunnitellutta työmarkkinajärjestöjen asettamaa ryhmää. Varmaa johti Paavo Pitkänen, koulutukseltaan vakuutusmatemaatikko.
Tämä profiilinmuutos kuvastaa sitä, mitä työeläkemaailman ylimmät päättävät elimet pitävät tärkeänä. Ydinbisnes on sijoitusosaaminen ja varallisuudenhoito. Myös julkisuudessa työeläkevakuuttajat profiloituvat lähinnä sijoitustoimijoina.
Profiilinmuutos on ymmärrettävä ja kilpailun kannalta perusteltu. Aikoinaan sijoitustoiminta oli takaisinlainausta yrityksille, ja nykyiseen verrattuna yksinkertaista hommaa, jossa ei tuotoilla päässyt rehvastelemaan. Nyt työeläkevarat ovat aivan toista luokkaa, ja sijoitussalkku on hyvin monipuolinen. Keskinäinen kilpailu tuottoprosenteista on ankaraa. Sijoitustuottoja seurataan kvartaaleittain ja omaa pärjäämistä verrataan toisiin. Tilaisuuden tullen oma menestys tuodaan näyttävästi esiin.
Itse tuote, työeläkevakuutus on sama kaikilla. Kilpailua esiintyy siinä, millaisia oheispalveluja päätuotteeseen on liitetty ja miten tehokkaasti palvelut tuotetaan.
Antaako tämä profiilinmuutos aihetta huoleen? Ehkä ei. Yhtiöiden aktuaareilla on edelleen lakiin perustuva vahva sanansija vakuutustaloudellisissa ja -teknisissä kysymyksissä. Niiden aktuaariosaaminen ja professionaalinen etiikka on ensiluokkaista. Yhtiöiden vakuutus- ja sijoitustoiminnan terveydestä huolehtii myös Finanssivalvonta.
Muutkin ovat panneet muutoksen merkille. Vuoden 2017 eläkeuudistusta ei enää vetänyt yhtiöiden mies. Tämä ei välttämättä ole huono asia.
Muutos näkyy myös yhtiöiden viestinnässä vahvana sijoitustuottopainotuksena. Tämä saattaa selittää sitä, miksi työeläkeyhtiöihin suhtaudutaan usein karsaasti. Niiden päätehtävä ja olemassa olon oikeutus on panna toimeen sosiaalivakuutuksen keskeistä osaa, työeläkevakuutusta, ja sen ne tekevät mallikkaasti. Kun ja jos yhtiöt ovat huolissaan maineestaan, niin kannattaisiko miettiä viestintää siitä lähtökohdasta, että liki 1,5 miljoonaa suomalaista saa kuukausittain ja määräpäivänä lainmukaisen suorituksen tililleen?
Professori Hannu Uusitalo
