Viime viikkoina on koko maassa saatu nauttia erinomaisista lomailmoista. Aurinko on paistanut, eikä sateista ole ollut isoa haittaa. Valitettavan usein pitkien lämpimien jaksojen jälkeen tulevat ukkoset myrskyineen.
Näin kävi muun muassa 2010, jolloin heinä-elokuun vaihteessa Astan, Veeran, Lahjan ja Sylvin päivän myrskyt eivät tuoneet pelkästään lämpimiä terveisiä, vaan aiheuttivat taloudellisesti erittäin suuria vahinkoja ympäri maata. Metsätaloudelle aiheutuneita vahinkoja näistä neljästä myrskystä korvattiin vakuutuksista yli 80 miljoonaa euroa. Myrskyjä on ollut ennenkin ja myös vuoden 2010 jälkeen. Ilmastonmuutoksen seurauksena myrskyjen ennakoidaan Suomessa lisääntyvän ja niiden arvioidaan olevan aikaisempaa rajumpia.
Suomi on monen muuhun maahan verrattuna päässyt myrskyjen kanssa kokonaisuutena kohtuullisen pienin vahingoin, vaikka myrskyt paikallisesti tai yksittäisen henkilön kohdalla ovat aina äärimmäisen suuria katastrofeja. Keski-Euroopan myrskyt vuosituhannen vaihteessa ja Ruotsin Gudrun-myrsky tammikuussa 2005 sekoittivat paikalliset puumarkkinat useiksi vuosiksi. Suomessa myrskypuut ovat useimmiten hyvin mahtuneet markkinoille, ja tarjonnan lisääntymisen aiheuttamat hintanotkahdukset ovat jääneet lyhytaikaisiksi.
Riskeihin voi aina varautua ja niitä voi ehkäistä myös metsätaloudessa. Riskit voidaan jakaa karkeasti kahteen luokkaan: markkinariskeihin ja metsätuhoriskeihin. Puun tuotantoon liittyvä markkinariski on tällä hetkellä aika pieni. Toisaalta niihin on vaikea varautua, koska puun tuotanto on hyvin pitkäjänteistä toimintaa.
Puun käyttöä lisäävät investoinnit ovat monen vuoden tauon jälkeen kasvussa. Lisäksi keväällä julkaistussa kansallisessa biotalousstrategiassa on tavoitteena luoda 100 000 uutta työpaikkaa biotalouteen.
Metsäsektorilla on biotalousstrategian toteuttamisessa iso merkitys. Olen melkoisen vakuuttunut, että pohjoisen havumetsävyöhykkeen hyvälaatuiselle puulle on aina kysyntää väestön kasvaessa ja sopeuduttaessa ilmastonmuutokseen liittyviin haasteisiin.
Metsien tuhonaiheuttajat ja puiden lahottajat kuuluvat osaltaan luonnon kiertokulkuun. Metsätalouden harjoittamisen näkövinkkelistä tuhot ovat kuitenkin haitallisia. Niihin onkin syytä varautua ja niitä voi myös ehkäistä.
Sienitaudit, hyönteiset ja nisäkkäät aiheuttavat vuosittain metsätaloudelle miljoonavahingot. Myös lumituhot voivat olla merkittäviä. Metsäpalot Suomessa ovat nykyään harvalukuisia ja pienialaisia esimerkiksi itäiseen naapuriimme verrattuna. Kuivuus voi joskus tuhota metsiä, mutta tavallisemmin se altistaa metsiä muille tuhoille.
Metsätuhoja Suomessa esiintyy vaihtelevasti. Ennaltaehkäisy on tärkeää, toisaalta ennakointi voi monissa tapauksissa olla vaikeaa. Luonnontuhoihin voi varautua huolehtimalla puuston elinvoimaisuudesta, hoitamalla taimikot ja harventamalla nuoret metsät ajoissa ja välttämällä voimakkaita hakkuita tuulituhoille alttiilla alueilla. Luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen vahvistaa osaltaan metsien kykyä sopeutua ympäristön muutoksiin.
Normaalia riskienhallintaa metsätaloudessa on omaisuuden vakuuttaminen erilaisia tuhoja vastaan. Valitettavan usean metsätalouden harjoittajan osalta vakuuttaminen jo pelkästään kaikkein yleisimmän vahingon aiheuttajan varalta eli myrskytuhoja vastaan on edelleen puutteellista.
Markkinoilta on saatavilla monenlaisia metsävakuutuksia. Niistä voi räätälöidä omien tarpeiden mukaisia vakuutuksia metsätuhoja vastaan. Muutaman tukkipuun hinnalla otetulla vakuutuksella metsätalouden harjoittaja voi nukkua yönsä huomattavasti levollisemmin. Lisäksi metsävakuutus on metsätalouden verotuksessa vähennyskelpoinen kulu.
Erno Järvinen on MTK Metsälinjan tutkimuspäällikkö
