Molemmat äärilaidat saivat yllättäviä voittoja eurovaaleissa. Ranskan pääministeri Manuel Valls kutsui vaalitulosta ”shokiksi ja maanjäristykseksi, johon koko Euroopan johdon on vastattava”. Englannin varapääministeri ja Eurooppa-positiivisen liberaalidemokraattipuolueen puheenjohtaja Nick Clegg puhui puolueensa ” vatsaakääntävästä, sydäntäsärkevästä” tilanteesta. Puolue menetti kahdestatoista europarlamentaarikkopaikastaan kaikki paitsi yhden.
Mitä tekijöitä on näin mittavien muutosten taustalla? Tyypillinen tyytymättömyys valtaapitäviin ei riitä selitykseksi. Erään mielenkiintoisen tulokulman tarjoaa kansainvälisen valuuttarahaston entinen pääekonomisti, nykyinen Intian keskuspankin pääjohtaja Raghuram Rajan. Kirjassaan Fault Lines hän ottaa esimerkin työttömyysasteen ja politiikan kytköksestä. Aikana, jolloin työllisyyssuoja oli nykyistä parempi, valitsijat olivat pitkämielisempiä valtaapitäville. Nykyinen lyhyempi työllisyyssuoja vaatii nopeampaa työpaikkojen luontia.
Rajan pitää Yhdysvaltoja esimerkkinä siitä, mihin Eurooppa on ajautumassa. Hän toteaa, että ”Yhdysvaltojen poliittinen järjestelmä on erittäin herkkä työllisyysasteen kasvulle, koska suojaverkko on niin heikko.” Työttömyyskorvausta saadaan vain lyhyeltä ajalta ja terveydenhoitokulut ovat huomattavan kalliit niille, joilla ei ole työtä. Jos taantumat pitenevät, tyytymättömyys heijastuu aikaisempaa nopeammin äänestystuloksissa.
Mitä tästä seuraa? Paine valjastaa keskuspankkipolitiikka politiikan jatkeeksi nousee. Keskuspankin ehkä keskeisin ase on tarjota edullista rahoitusta työpaikkojen luonnin tueksi. Pidemmistä työttömyyden jaksoista on vaikea päästä eroon, mutta koska niitä ei kestetä poliittisesti, liikumme kuplasta kuplaan. Keskuspankille annetaan roolia työntää rahan avulla, vaikka pysyvä toimeliaisuuden lisäys löytyy vain uudesta innovaatiosta ja riskinotosta.
