Tilastokeskus on tutkinut suomalaisten kokemaa hyvinvointia. Tuloksissa on paljon tuttuakin: olemme tyytyväisimpiä asuinoloihimme ja ihmissuhteisiimme. Sekään ei yllätä, että luottamus Suomen poliittiseen päätöksentekojärjestelmään ei ole korkealla. Mutta luottamus poliisiin on vankka, eikä tuomioistuimiakaan laajemmin epäillä. Näin pitääkin olla demokraattisessa oikeusvaltiossa!
Eri-ikäisten tyytyväisyydessä omaan taloudelliseen tilanteeseensa on mielenkiintoisia eroja. Kun parhaassa työiässä olevien (35–54-vuotiaiden) toimeentulon taso on korkein, niin voisi odottaa, että he olisivat myös tyytyväisimpiä omaan taloudelliseen tilanteeseensa. Mutta asia on päinvastoin: tämä ikäryhmä on tyytymättömämpi kuin nuoremmat ja vanhemmat! Mielenkiintoista on, että vanhuuseläkeikäiset ovat muita ikäryhmiä tyytyväisempiä taloudelliseen tilanteeseensa, vaikka heidän toimeentulon tasonsa on parisenkymmentä prosenttia matalampi kuin suomalaisilla keskimäärin.
Tästä voisi päätellä, että toimeentulon taso ei vaikuta siihen, miten tyytyväinen on taloudelliseen tilanteeseensa. Väärä päätelmä. Jokaisessa ikäryhmässä tyytyväisyys omaan taloudelliseen tilanteeseen on sitä korkeampi, mitä parempi tulotaso on. Miksi siis vanhuuseläkeikäiset ovat taloudelliseen tilanteeseensa muita tyytyväisempiä, vaikka tulotaso on tavallista matalampi?
Monia selityksiä tulee mieleen. Voi olla, että vanhemmiten kulutustarpeet pienenevät. Kuin joutuu luopumaan autosta, niin liikennemenot pienenevät ratkaisevasti. Verrattuna esimerkiksi elämänsä ruuhkavuosissa oleviin, kodin ja asumisen kulut ja erityisesti investoinnit on jo tehty. Oikeastaan ainoa selvästi iän myötä kasvava menoryhmä on sairauteen liittyvät menot.
Toinen selitys voi olla se, että eläkkeellä olevien tulovirta on riskittömämpi kuin työiässä olevien. Työttömyysriskiä ei enää ole. Toisaalta vanhuuseläkeikäisillä on usein omaisuustuloja, joihin talouden suhdanteet vaikuttavat voimakkaasti. Oikeastaan ainoa ja uusi riski eläkeläisten kannalta on se, että tuloverotuksessa eläketuloja on nyt alettu kohdella eri tavoin kuin palkkatuloja.
Kolmas selitys voi olla elämäntilanteessa. Kun (valtaosalla eläkeläisistä) rahat riittävät kohtuulliseen toimeentuloon, niin niihin liittyvät ongelmat saattavat näyttää pieniltä verrattuna esimerkiksi huoliin, jotka liittyvät terveyteen ja hoivan ja avun saamiseen. Oma terveys ja huoli siitä, saako tarvitessaan riittävät palvelut, nousevat ymmärrettävästi päällimmäisiksi ongelmiksi.
Edellä sanottua ei pidä tulkita niin, että suomalaisten eläketurvasta olisi syytä tinkiä. Tulos osoittaa, että olemme onnistuneet eläkepolitiikassa. Ei ole syytä tähdätä tilanteeseen, jossa muiden ikääntymiseen liittyvien huolien lisäksi myös toimeentulo-ongelmat kasvaisivat. Vanhoilla ei ole juuri mahdollisuutta omin toimin näitä ongelmia ratkaista. Eläketurvaa kerrytetään työvuosien aikana, mutta sen jälkeen toimeentulon pitää olla turvattu ja vakaa.
Professori Hannu Uusitalo
