Suomen talouden viime vuosien kehityksekseen nähden Norjassa ja Ruotsissa näyttää menevän loistavasti. Molempien maiden bkt on 4-5 prosenttia korkeammalla tasolla kuin ennen finanssikriisiä. Suomen bkt on sen sijaan noin 6 prosenttia pienempi.
Ruotsin ja Norjan kaltaisten pienten ja avointen, merkittävästi ulkomaankauppaa käyvien talouksien on vaikeaa harjoittaa täysin itsenäistä rahapolitiikkaa, koska valuuttakurssilla on keskeinen merkitys niin talouskasvulle kuin inflaatiolle. Finanssikriisin jälkeen rahapolitiikan harjoittaminen onkin ollut niille entistä haasteellisempaa, sillä molemmat maat ovat selvästi alittaneet 2-2,5 prosentin inflaatiotavoitteensa.
Kriisin jälkeen rahapolitiikka Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja euroalueella viritettiin tukemaan talouskasvua.
Niissä maissa, joissa elpyminen on ollut verrattain ripeää, matalan globaalin koron ympäristö on vauhdittanut kiinteistömarkkinoita ennen näkemättömällä tavalla. Asuntojen hinnat ovat nousseet huimasti esim. Ruotsissa ja Norjassa. Niissä kiinteistömarkkinoiden kuumenemista on vaikea hillitä, koska asuntojen hintojen nousun suitsiminen keskuspankin koronnostoilla uhkaisi vahvistaa valuuttaa ja heikentää viennin kilpailukykyä.
Norjan ja Ruotsin työvoimakustannukset ovat nousseet nopeammin kuin kilpailijamailla, mutta inflaatio on pysynyt vaimeana, koska molemmat kruunut ovat vahvistuneet. Valuutan vahvistuminenhan hidastaa tuonti-inflaatiota, mikä heijastuu nopeasti kuluttajahintoihin.
Kohtalaisen nopea talouden nimelliskasvu, matalat korot ja vaimea kuluttajahintainflaatio ovat omiaan vauhdittamaan asunto- ja kiinteistömarkkinoita. Seurauksena on useimmiten myös velkaantumisen kasvu. Kotitaloussektorin velkaantumisaste on Norjassa kohonnut jo lähes 200 prosenttiin ja Ruotsissa noin 170 prosenttiin käytettävissä olevista tuloista.
Suuri velkaantumisaste tekee haavoittuvaksi: jo suhteellisen pienikin korkotason nousu tuntuu niin yrityksissä kuin kotitalouksissa. Tai sitten jossain vaiheessa epärealistiset kassavirtaodotukset korjaantuvat realistisemmaksi ja optimistiset velanhoidon laskelmat murenevat. Silloin asuntojen hintojen lasku iskee vääjäämättä yksityiseen kulutukseen.
Jos perinteinen rahapolitiikka ei toimi tai sitä ei haluta käyttää vientitaloudessa, jäljelle jäävät velanannon sääntelyn keinot. Ruotsin on pian valittava, mitä se tekee talouden ylivelkaantumisen estämiseksi.
Asuntokuplan puhkeaminen on todellinen koetinkivi kansantaloudelle, sillä kuplan jälkeen kotimaiselta kysynnältä useimmiten katoaa pohja. Valuuttakin saattaa heikentyä voimakkaasti ja inflaatio sitä kautta kiihtyä.
Lopulta keskuspankki voi joutua valitsemaan inflaatiotavoitteen ja kysynnän tukemisen välillä. Paras veikkaus on, että keskuspankki siinä tilanteessa tukee kotimaista kysyntää ja ummistaa silmänsä inflaatiolta. Näin Isossa-Britanniassa on tehty.
>> Taloustaito
