Vinkkini on palauttaa mieleen ja pohtia tätä vanhaa elämänviisautta, jonka äitini minulle aikoinaan opetti: ”Ihminen ei tule onnelliseksi siitä, että hän saa mitä haluaa vaan siitä, että osaa arvostaa, mitä on saanut.”
Tätä sanomaa vahvistavat tutkimukset, jotka kertovat, että suuretkin ilonaiheet ja saavutukset nostavat onnellisuutta vain tilapäisesti.
Jos ostamme uuden upean talon ja sisustamme sen heti täydelliseen kuntoon, iloitsemme siitä vain lyhyen ajan. Pian turrumme ja otamme saavutetun annettuna. Järkevämpää on siksi täydentää sisustusta vähitellen. Tällä tavalla saamme enemmän iloa jokaisesta huonekalusta ja koristeesta, kun meillä on jatkuvasti jotain uutta, josta löydämme vielä aihetta iloon.
Tämä myös muistuttaa siitä, minkä kaikki tiedämme: esineet eivät sinällään tee meitä onnelliseksi. Esineet ovat parhaimmillaan välineitä, jotka auttavat meitä saamaan elämyksiä, jotka taas antavat ilon aiheita. Upean uuden uunin hienoja ominaisuuksia ihailemme vain hetken. Pysyvää iloa se tuottaa, jos sen avulla tuotamme itsellemme, perheellemme ja ystävillemme maittavia herkkuhetkiä.
Tämän perusteella joulun lähestyessä on myös syytä kyseenalaistaa, onko järkevää kasata vuoden ostokset yhteen huipentumaan.
Opetus ei liity ainoastaan eikä ensisijaisesti joululahjoihin.
On helppo vajota epätoivoon kaikista asioista, joissa Suomen taloudessa olisi parantamisen varaa.
Vaihtoehtoisesti voimme yrittää iloita kaikesta, mikä meillä on hyvin. Käytettävissä olevat tulomme ovat korkeammat kuin koskaan aikaisemmin maamme historiassa. Suomen julkisen talouden nettovelkaantuneisuus on teollisuusmaiden alhaisempia. Vientimme ei ole ollut koskaan aiemmin hajaantunut niin monelle eri toimialalle kuin nyt, eikä meillä koskaan ole ollut näin montaa pientä menestyvää vientiyritystä.
Tämä ei tarkoita, että meidän ei pitäisi kiinnittää huomiota haasteisiin ja yrittää korjata ongelmia. Siitä, että tiedostamme kuinka hyvin olemme vuosien saatossa onnistuneet, saamme kuitenkin uskoa siihen, että nykyisetkin ongelmat ovat hallittavissa.
Ei kannata säästää iloa siihen päivään, kun kaikki on saatu kuntoon. Se päivä ei koskaan tule. Pitää juhlia jokaista edistysaskelta ja ammentaa siitä voimaa.
Lopuksi haluan (varoitus: tässä tulee kohta mainos) kertoa hiukan siitä, mitä itse olen viimeisen vuoden aikana ollut mukana saamassa aikaan ja josta olen nyt iloinen ja ylpeä. Minä ja kollegani saimme kesällä pystyyn meidän oman pienen kontribuutiomme Suomen talouden kehitykseen: verkkosivusto MarketNoze.comin, jonka kautta yritykset voivat välittää tietoa itsestään sijoittajille ja sijoittajat taas löytää kaiken osakesijoituspäätökseen tarvitsemansa tiedon.
Olen tästä erityisen ylpeä, koska näen, että Suomen talouden kannalta on tärkeää, että pienille ja keskisuurillekin yrityksille löytyy riskipääomaa, jonka saamista sivusto toivottavasti edistää.
Ehkä sivustomme antaa sijoittajille apua muillakin tavoin kuin vain toimimalla apuvälineenä hyvien sijoituskohteiden valitsemisessa.
Voisiko olla niin, että samalla tavalla kuin itse leivotuista pullista voi saada enemmän iloa kuin kaupasta ostetuista, omalla aktiivisella varallisuudenhoidolla voi saada enemmän mielihyvää sijoitetuista varoistaan? Saada iloa siitä, että tietää itse, mihin rahat on sijoitettu ja voi seurata yhtiöiden kehitystä.
Toki ymmärrän, että moni haluaa säästyä vaivalta ja mieluummin antaa muiden hoitaa varallisuuttaan ja ostaa pullansa leipomosta. Jokaiselle omien tavoitteidensa mukaisesti.
Suurta suomalaista runoilijaa mukaillen: ei elämästä kuitenkaan selviä hengissä, joten ottakaa ilo irti aina kun on mahdollista!
Roger Wessman on MarketNoze Oy:n tutkimusjohtaja
