Asuntosijoittajalla on edessään haasteita. Verotus kiristyy ja ylläpidon kustannukset nousevat, eikä kaikkea kustannusten nousua saa siirrettyä vuokraan. Monissa hyvissäkin asuntosijoituskohteissa ovat toistaiseksi ohi ajat, jolloin vuokralaisen vaihtuessa pystyi tekemään reippaan tasokorotuksen vuokraan.

Suomalaisyhtiöiden tilinpäätökset on tätä kirjoittaessani pääosin julkaistu. Lukuja, osinkoehdotuksia ja tulevaisuuden näkymiä lukiessa hymy on herkässä. Suurin osa yhtiöistä yllätti myönteisesti, ja olosuhteet kuluvalle vuodelle ovat hyvät.

Eurooppalaisten osakesektoreiden kirkkain tuottotähti on ollut autoteollisuus, joka on kiivennyt tänä vuonna jo 20 prosenttia.

Eduskuntavaalien alla äänestäjiä on kosiskeltu madonluvuilla ja tiukalla talouspuheella. Suomalaisiin vetoaa pessimistisen tulevaisuuskuvan maalailu ja sen vaatimiin kärsimyksiin valmistelu.

Kymmenen vuotta sitten tsunamissa kuollut Aki Sirkesalo lauloi mieleenpainuvasti, miten käy, kun antaa pirulle vähän periksi. Kansanviisaudessa on oma peränsä. Alkoholistin elämä voi romahtaa ensimmäisestä huikasta. Ajattelutapa on tuttu myös yhteiskunnallisessa toiminnassa. Työmarkkinoilla puolustetaan hampaat irvessä pikkusormen rakennekynnen kynsilakkaakin. Mutta siellä on totuttu myös neuvottelemaan, käymään kauppaa ja sopimaan.

Suomen valtio saa rahaa maailmalta hyvin edullisesti. Euroalueella olemme sijoittajien listalla heti Saksan jälkeen. Suomen liikkeelle laskemilta lainoilta vaaditaan vain aavistuksen korkeampaa tuottoa kuin Saksan.

Jos isoja puutteita tilastossa ei ole, vaikuttaa siltä että kokonaiskauppamäärä jäi Helsingissä noin viidenneksen viime vuoden tammikuusta. Se on kohtalaisen paljon eli se selvästi positiiviseen suuntaan tulkittava viriäminen, mitä olen ollut lukevinani välittäjien jutuista, ei ainakaan vielä naksahtanut kaupoiksi Helsingissäkään.

Politiikanteosta on tullut tempoilevampaa. Yksi asia lienee kuitenkin ennustettavissa: keppana pysyy kauppojen valikoimissa myös seuraavat 4 vuotta.

Jäitkö pohtimaan Euroopan keskuspankin rahamääräisen elvytyksen vaikutusta ja keskuspankin viestiä? Pitäisikö nyt kuluttaa, säästää vai sijoittaa? Keskuspankki ei antanut selkeää neuvoa, joten jokainen päättäköön itse!

Asuntolainan riskit ovat korkeimmillaan niin velalliselle kuin pankillekin silloin kun laina on juuri otettu. Siinä kohtaa asuntojen hintatason yllättävä tippuminen, työttömyys, vakava sairastuminen tai muu vastoinkäyminen voi aiheuttaa todellisia vaikeuksia lainan suhteen.

Kreikasta tulevat mieleen pienet merenrantakylät, joissa talot ovat valkoisia, sinisin ikkunanpielin. Tsatsiki, Ouzo ja lämmin auringonpaiste. Kreikasta tulee mieleen myös velkaantunut ja korruptoitunut pieni maa, joka uhoaa, rettelöi ja elää muiden euromaiden ja IMF:n avun varassa.

Luuri ja lankaliittymä tekivät minusta suositun: jo toistakymmentä vuotta minua on pommitettu kirjeillä, joiden lähettäjät haluavat ostaa puhelinosakkeeni.

Mielipiteestä riippuen julkinen sektori on Suomelle joko siunaus tai kirous. Vaalien läheisyydessä keskustelu tietenkin kiihtyy ja argumentit sinkoilevat puolelta toiselle. Joidenkin mielestä iso julkinen sektori on jopa talouskasvun este. Miten lienee?

Kyllä, eläkkeellä ollaan tyytyväisiä ja puuhastellaan tavallisissa kodin askareissa ja harrastuksissa. Näin tuumaavat 80-vuotiaat, joista useimmat ovat olleet eläkkeellä jo 20 vuotta. Oikeastaan heitä voisi tituleerata vanhuuselämän keski-ikäisiksi.

Meillä suomalaisilla on pyrkimys maksaa asunto- ja muut lainat pois kohtuullisessa ajassa. Se on terve periaate oman talouden hoidossa. Ruotsalaiset ja tanskalaiset pitävät asuntolainojaan lähes ikuisina, mutta tässä asiassa heitä tuskin kannattaa apinoida. Mutta mikä olisi järkevä tapa toimia nykyisissä nollaa hipovien korkojen oloissa?

Aikuistuva nuori tuntuu tietävän paljon enemmän kuin minä itse samanikäisenä. On kuitenkin asioita, joita moni nuori ei huomaa googlata. Yksi niistä liittyy tärkeimpään itsenäistymisen vaiheeseen: omaan kämppään muuttamiseen. Unohtuva asia on kotivakuutuksen ottaminen.

Kreikan uudistunut kriisi, EKP:n määrällinen elvytys, heikkenevä euro ja varsinkin tulevat eduskuntavaalit saavat julkista keskustelua seuraavan pään pyörälle. Tulkinnat ja määritteet menevät itse kultakin helposti sekaisin. Mistä sitten euroalueen kriisissä on kyse?

Euroopan osakemarkkinat ovat nousseet tänä vuonna jo lähes 9 % eli enemmän kuin koko viime vuoden aikana. Toisin kuin edellisinä vuosina USA:n osakemarkkinoiden nousu on jäänyt selvästi Eurooppaa heikommaksi (noin -2 %). Vahvistunut dollari on tosin ollut suuri lohtu Amerikkaan sijoittaneille.

Sveitsin frangin arvonnousu on käynnistänyt Sveitsissä huutomerkein koristellun keskustelun toimista, jolla vienti- ja matkailualojen heikentynyt kilpailukyky voitaisiin palauttaa. Keinovalikoimaan on esitetty niin palkkojen leikkauksia kuin veronalennuksia.

Konsensuksen kehdossa kiistellään siitä, onko konsensus siunaukseksi vai kiroukseksi. Suomea on aina pidetty maana, jonka kansalaiset tulevat hyvin toimeen keskenään. Siitä on näyttöjä varsinkin kun ajat ovat vaikeat. Vähemmän hyvin suomalaiset ovat tulleet toimeen vierasmaalaisten kanssa. Siitäkin on näyttöjä ovat ajat sitten huonot tai hyvät.