Talouskriiseissä devalvaatio nähdään usein näppäränä keinona kilpailukyvyn korjaamiseksi ja valuuttakurssin halpeneminen keinona viennin edistämiseksi. Maailmantalouden kasvunäkymien ja maailmankaupan volyymin ollessa edelleen vaisut, on pelätty ja toisaalta salaa toivottu valuuttakursseista vauhditusta talouteen.

Mitäpä jos ratkaistaan nämä Suomen talouspulmat kertaheitolla niin, että pidennetään lomia ja tehdään vähemmän töitä? Tuntuuko järkevältä?

Suomen taloudellinen taivallus on jo pitkään muistuttanut jonkinlaista paikoilleen jämähtänyttä kelluntaa. Kansantalouden kumilauttamme pysyy vuodesta toiseen vaivoin pinnalla, mutta kuitenkin tukevasti paikoillaan. Mitään merkittävää yksittäistä romahdusta ei tule, mutta toisaalta eteenpäinkään ei päästä.

Uskon, että yhteiskuntasopimuksen onnistumisen ehtona on riittävä toimivuus myös yksilötasolla. Pitää olla kannattavaa uhrata lyhytaikainen hyöty paremman pitkäaikaisen hyödyn saamiseksi. Työaikapankki, yrityksen menestykseen sidottu palkkamalli, nuorten yrittäjyyskoulu ja hallintotyön muuttaminen asiakkaalle näkyväksi työksi ovat esimerkkejä.

Yhteiskuntasopimus on palkansaajan näkökulmasta huomattavasti hankalampi harjoitus kuin työantajan suunnalta katsottuna. Pääministeri Juha Sipiläkin on todennut, että tavoitteena on viiden prosentin kilpailukykyloikan aikaansaaminen ja että sen saavuttaminen koettelee huomattavasti enemmän suomalaista palkansaajaa kuin työnantajaa.

”Paljonkos osakkeista sitten pitäisi odottaa tuottoa?” Tämän kysymyksen kuulee finanssialan ammattilaisena usein. Siihen on olemassa perusvastaus, joka lupsahtaa monelta sen kummemmin miettimättä. Vastaajasta riippuen se on jokin luku 7 ja 10 prosentin vuosituoton väliltä.

Kesäloma takana, ensimmäiset työviikot edessä. Kalenteri huutaa punaista – työmenoja, iltamenoja harrastuksia. Muista se ranskankurssi!

Janet Yellen johtaa Yhdysvaltojen keskuspankkia. Christine Lagarde johtaa kansainvälistä valuuttarahastoa IMF:ää. Angela Merkel johtaa Saksaa. Tv -sarjassa enkelit kysyvät puhelimessa Charlielta, mistä he tietävät onko hän ylipäätään olemassa? Salaperäinen Charlie vastaa ”Luottamuksesta”. Myös tosielämässä, politiikassa ja taloudessa luottamus on se kaikista tärkein tekijä. Yellenillä, Lagardella ja Merkelillä on sitä, sillä omalla toiminnallaan he ovat osoittaneet olevansa sen arvoisia.

Järkevän osinkosijoittajan keskeisin tavoite on passiivinen tulovirta, jonka reaaliarvo kasvaa jatkuvasti. Tämä soveltuu käyttökelpoiseksi lähtökohdaksi myös aloitteleville sijoittajille, koska tavoite ei ole summan kokoluokkaan sidottu, vaan periaatteellinen. Pitkällä tähtäimellä osinkosijoittamisen tavoite kannattaa kuitenkin asettaa vieläkin korkeammalle. Esimerkiksi henkilökohtaisesti tavoittelen osinkovirtaa, joka kattaa täysimääräisesti perheeni vuotuiset kustannukset

Vuokra-asuntoja etsivät kesällä sekä uudet opiskelijat että lapsiperheet, jotka eivät halua muuttaa kesken koulujen lukuvuoden. Nyt heinäkuun puolivälistä alkanut kiivain sesonki ja sen ajoitus selittyvät pääosin opiskelijoiden asuntoryntäyksellä, joka käynnistyy opiskelupaikkojen varmistumisesta. Ohessa muutamia vinkkejä, joiden muistamisesta on hyötyä asuntoa kesällä etsivälle.

Opiskeluasuntojen haku on nyt vilkkaimmillaan. Hakujonossa nopeus on valttia. Siksi hakemus kannattaa jättää heti, kun opiskelupaikka varmistuu. Myös oma Helsingissä asuva nuorimmaiseni tähyilee Tampereelta kattoa päänsä päälle. Opiskelija-asuntosäätiöltä asunnon saa yleensä edullisemmin kuin vapailta markkinoilta, hän tietää.

Kreikan kriisin noustua otsikoihin monet miettivät, pitäisikö osakkeet muuttaa käteiseksi. Perusvastaus kysymykseen lienee, että mikäli varoja tarvitsee lähiaikoina, on osakepaino pidettävä maltillisena tai siirryttävä kokonaan korkosijoituksiin. Tämä pätee kriisin nimikkeestä riippumatta, koska osakkeiden pitkän aikavälin hyvä keskituotto on korvausta sijoittajan halusta kantaa lyhyen tähtäimen kurssiriskiä. Ja mikäli tarvitset varoja pian kulutukseen, et lähtökohtaisesti siedä turbulenssia yhtiöiden laadusta riippumatta. Kunnon paniikissahan kaikki menee myyntiin.

Juha Sipilän keväällä aloittanut hallitus on jo monella suunnalla kohottanut verenpainetta, mutta miten käy verojen? Juonnan keskustelun tästä aiheesta Porin Suomi Areenassa torstaina 16.7 klo 12.15 Eetunaukion lavalla.

Ilmasto muuttuu, se on varmaa. Suunnasta ollaankin sitten jo montaa mieltä. Ilmastonmuutokseen valmistautuminen on älykästä. Energiatehokkuutta on järkevää parantaa ja luonnonvarojen käytön on oltava kestävää. Ilmastonmuutos ei vaikuta ainoastaan ihmisiin vaan myös muihin eläimiin sekä myös kasveihin.

Todennäköisesti nousevat. Kreikka saattaa kuitenkin heiluttaa kursseja vielä paljonkin kesän aikana.

Mobiililiittymien ansiosta jo yli 90 prosentilla suomalaisista laajakaista. Niin minullakin aina ja kaikkialla ja usein myös tuplana, sillä kännykän lisäksi käsilaukussani matkustaa myös tabletti.

Olen vankkumaton kotitalousvähennyksen kannattaja. Henkilökohtaisellakin tasolla olen käyttänyt vuosittain mahdollisuutta. Joskus se on jopa ollut ratkaiseva houkutin työn teettämiseen. Vähennyshän on kansalaisille eräänlainen palveluseteli, jonka vaikutukset ovat monipuolisia, ulottuen esimerkiksi pienten yritysten markkinoille pääsyyn tai vaikkapa harmaan talouden torjumiseen.

Eilen oli juhannusvapaan viimeinen päivä ja kesäpäivänseisaus, aurinko pohjoisimmillaan ja päivä pisimmillään. Maanantai-aamun harmautta ei piristä edes iltapäivälehden lööpin varma tieto siitä, että helteet saapuvat Suomeen viikon kuluttua. Eikä mieltä ylennä sekään, että seuraavan puolen vuoden ajan päivän valoisa aika lyhenee ja pimeä lisääntyy, vaikka pohjoisessa yötön yö vielä jatkuukin ihmismielen kohentamiseksi.

Voisiko hyvinkin olla niin, että deflaatiopelot alkavat pikku hiljaa väistyä ja syksyllä ryhdytään puhumaan inflaatiosta? Näin siksi, että keskeisissä talouksissa talouskasvun ja inflaation välinen köydenveto on käynyt 2000-luvulla epäedullisemmaksi, kun hidastunut tuottavuuden kasvu verottaa talouden potentiaalista kasvua eli maksimikasvuvauhtia ilman inflaatiopaineita. Aikaisempaa hitaampi talouskasvu eliminoi tuotantokuilun nopeammin, vie työmarkkinat tasapainoon nopeammin, synnyttää palkkapaineita ja tuo inflaation takaisin.

Yhteiskunnalla on oikeus edellyttää jäseniltään vastinetta hyvinvoinnilleen. Kuten vasemmistoliiton johtoon pyrkivä kansanedustaja Jari Myllykoski eduskunnan täysistunnossa 16.6. totesi: ”Jos ei meillä tässä maassa ole yrittäjiä ja yrityksiä, niin ei meillä työläisillä ole käsipareille töitä.” Touché! Juuri näin, työkykyisten ja -ikäisten ihmisten on lähtökohtaisesti tehtävä jotain hyvinvointinsa eteen.