Poliitikoilla tuntuu olevan harhakuvitelma, jonka mukaan heidän tekemisillään tai komiteapäätöksillä voitaisiin rakentaa kestäviä taloudellisia rakenteita. Nämä poliittiset rakenteet voivat olla täysin irrallaan reaalimaailmasta, ja mikäli "markkinat" kyseenalaistavat poliitikkojen tekemät huonot päätökset, syy on pahojen markkinoiden, ei kansan tai poliitikkojen.
Euroopan unioni ja Jyrki Katainen saivat maistaa markkinatalouden voimaa eurokriisissä. Poliitikot olivat luoneet Etelä-Euroopassa yltäkylläisiä sosiaalijärjestelmiä. Palkkioksi he saivat kansalta tietenkin ääniä ja saivat vastineeksi pitää paikkansa vallankahvassa.
Tämä peli saattoi jatkua jonkin aikaa, mutta jossain vaiheessa markkinat toteisivat, että valittu talouspolitiikka on pahasti pielessä. Tämän logiikan mukaan markkinat eivät enää uskoneet näiden maiden kykyyn hoitaa taloudellisia sitoumuksiaan. Lopputuloksena oli eurokriisi.
Tosin poliitikkojen mielestä kriisi oli markkinoiden logiikassa, ei heidän luomassaan järjestelmässä. Kuten hyvin tiedämme, poliitikot eivät onnistuneet luomaan ikiliikkujaa, joka toisi ikuista hyvää heidän äänestäjilleen markkinoista piittaamatta, vaan Etelä-Euroopan kriisitaloudet kävivät hyvin syvällä ja aloittivat tervehtymisen vasta, kun rakenteita oli muutettu taloudellisesti kestäviksi.
Vladimir Putin yrittää tällä hetkellä ottaa niskalenkkiä markkinavoimista. Venäjän talous on ollut Neuvostoliiton romahdettua varsin yksipuolinen, lähinnä raaka-aineita vievä talous. Talouden rakenteiden uudistumista ja monipuolistumista ei ole tapahtunut (tuleeko teille mieleen kuohuviinin, vodkan ja kaviaarin lisäksi muita kuluttajavientituotteita?).
En osaa sanoa, onko öljyn hinnanlasku USA:n ja Saudi-Arabian juoni Putinin hallintoa vastaan, vai onko kyseessä normaali ylitarjonnan aiheuttama hinnanpudotus, joka johtuu liuskeöljyn tarjonnan lisääntymisestä? Lopputulos on joka tapauksessa sama: Venäjän valtion tulot putoavat jyrkästi. Normaali, monipuolinen talous pystyisi vastaanottamaan tämän shokin, mutta pakotteiden heikentämä maa ei tähän pysty. Lopputuloksena on inflaation nousu yli 10 prosenttiin, korkojen nousu 17 prosenttiin ja pörssin ja ruplan romahdus. Tälläkään kertaa vika ei ole muka hallinnon, vaan läntisten markkinavoimien, jotka spekuloivat järjestelmää vastaan.
Se, mitä seuraavaksi tapahtuu Venäjän taloudessa, on luultavasti paljon pahempi kertaus meidän suomalaisten 1990-luvun lamasta. Meillä Suomessa markka devalvoitui ja ulkomaista lainaa ottaneet yritykset ja yksityiset kansalaiset joutuivat suuriin vaikeuksiin. Myös ne, joilla ei ollut ulkomaista lainaa, joutuivat ongelmiin, koska kukaan ei kestänyt pitkään 16 prosentin korkoja. Myös velattomat kärsivät, koska devalvaatio ja inflaatio söivät ostovoiman ja julkista sektoria karsittiin.
Venäjä on Ukrainan toimillaan käytännössä irtisanonut Jaltan sopimuksen. Maahan kohdistuu paineita monelta suunnalta, ja harva länsimaa haluaa tukea Venäjän keskuspankkia (tosin mahdollisesti Kiina voi auttaa). Tästä syystä uskon, että Venäjän kriisi tulee vielä pahentumaan merkittävästi ja maa tulee kokemaan vielä paljon suurempia ongelmia kuin me suomalaiset koimme 1990-luvun alussa.
Poliitikot pitävät markkinavoimia yleensä pahana demokratian ulkopuolisena voimana. Tämä on äänestäjien aliarvioimista, koska meistä jokainen päivittäin omilla toimillaan ja päätöksillään ostaa tai olla ostamatta tuotteita tai palveluita, muodostaa markkinan.
Hintojen muodostusta voikin pitää eräänlaisena äänestyskoneena, jossa jokainen meistä ottaa kantaa omilla toimillaan, onko jonkin maan valuutta tai varallisuus sellaista, että sitä haluaa joko kuluttaa tai omistaa. Tällä hetkellä tavallinen venäläinen voi vapaasti ja anonyymisti osoittaa mielipiteensä oman maansa hallinnosta omalla kulutuksellaan. Luottamus ruplaan on niin alhainen, että omat kansalaiset vaihtavat rahansa muihin valuuttoihin, tavaraan tai omaisuuteen ulkomailla. Uskoni markkinatalouteen on niin vahva, että en usko edes Venäjän karhun kykenevän ottamaan niskalenkkiä markkinavoimista.
Aarni Pursiainen on Henki-Fennian sijoitusjohtaja ja Fennian arvopaperijohtaja
