Euroopan keskuspankki on aloittanut määrällisen elvytyksen eli ryhtynyt ostamaan jälkimarkkinoilta euroalueen valtioiden lainoja. Tarkoituksena on laskea niin jäsenvaltioiden kuin yritystenkin joukkolainojen korot mahdollisimman mataliksi.
Aikaisempien EKP:n operaatioiden apu euroalueen pankkien luotonannolle jäi vähäiseksi. Nyt joitain positiivisia merkkejä pankkien luotonannon piristymisestä on jo näkyvissä. Euroalueen pankkisysteemin luotonanto yksityiselle sektorille on kasvanut yhtäjaksoisesti jo usean kuukauden ajan.
EKP:n elvytyksellä on kenties nyt onnistumisen mahdollisuudet, kun eurooppalaisten pankkien stressitestit on tehty, taseet läpivalaistu ja useat pankit ovat lisänneet pääomiaan.
Lisäksi yksityisten sijoittajien halu sijoittaa yhdestä euromaasta toiseen saattaa lisääntyä EKP:n toimien ansiosta: ne vähentävät selvästi riskiä eurovaltioiden ajautumisesta maksukyvyttömyyteen ja sitovat rahaliiton jäseniä tiiviimmin yhteen. Muun muassa stressitestien tulosten julkaisu näyttää palauttaneen luottamusta Euroopan pankkisektoriin. Yhdessä näiden toimien voi odottaa vähentävän pankkijärjestelmän jakautuneisuutta ja laskevan Etelä-Euroopan maiden pankkien antolainauskorkoja suhteessa Saksaan. Esimerkiksi Espanjassa tämä on jo selvästi nähtävissä.
Seuraavien 19 kuukauden ajan EKP ostaa kansallisten keskuspankkien välityksellä vähintään 45 miljardilla eurolla kuukaudessa 2-30-vuotisia valtionobligaatioita. Määrä on noin 2,5-kertainen verrattuna siihen, kuinka paljon euroalueen valtiot tarvitsevat kuukausittain uutta lainaa alijäämiensä kattamiseen.
USA:n keskuspankin määrällinen elvytys ei koskaan edes ylittänyt kuukausittaista USA:n valtionlainojen tarjontaa. Myös Ison-Britannian ja Japanin rahapoliittinen elvytys on ollut suhteessa valtioiden nettorahoitustarpeeseen pienempää kuin EKP:n nyt alkava ohjelma on. Syy tälle on, että keskimäärin euroalueen maiden julkiset alijäämät ovat pienempiä kuin muiden kehittyneiden talouksien.
EKP:n valtionlainojen osto-ohjelman pitäisi siis olla riittävän suuri.
Määrällisen elvytyksen vaikutuksia talouskasvuun ei ole helppo arvioida, sillä prosessiin liittyy paljon erilaisia epäsuoria vaikutuksia. Tiedossa kuitenkin on, että määräelvytys laskee valuutan arvoa.
Perimmäinen ongelma euroalueella on aneeminen kotimainen kysyntä ja rapautunut kansainvälinen kilpailukyky, jotka heikentävät yritysten kannattavuutta ja vähentävät samalla niiden halukkuutta investoida ja työllistää. Heikko valuutta antaa euroalueen yrityksille hinnoitteluvoimaa, kasvattaa voittomarginaaleja ja synnyttää ennen pitkää investointitarpeita.
Niin kauan kuin yritysten tulokset ovat heikkoja, palkkojen ja työllisyyden kehitys jää laihaksi, emmekä voi odottaa toipumisen olevan kulutusvetoista – varsinkaan, kun monessa maassa edessä on edelleen tuntuvia budjettileikkauksia. Euroalue voi siis päästä taantumasta yritysten tulosten vahvistuessa ja investointien kasvaessa, ei kulutusvetoisesti. Tämä pätee myös Suomeen.
Tiina Helenius on Handelsbankenin pääekonomisti
