Hallituksen kilpailukykypaketin laatimista voisi tällainen pohjalaistaustainen mies kuvata pesäpallotermein.
Pääministeri häärii lukkarina syöttölautasen ympärillä ja syöttää vähän miten sattuu. Välillä lähtee korkea tolppa lomaoikeuden rajoittamisena, välillä taas ovelasti kierteinen ensimmäisen sairauspäivän karenssi. Toisinaan menee matala syöttö laittomaksi, kun puhutaan ylityö- ja sunnuntailisien leikkauksista ja arkipyhien muuttamisesta tavallisiksi työpäiviksi.
Kesken pelin lukkari kaivaa yllättäen aivan uuden tyylin: ainutlaatuisen lomarahojen säätämisen kaikille ja heti perään sen välittömän leikkauksen. Tämä syöttö saa ihastusta ja vihastusta katsomossa istuvalta Suomen kansalta.
Palkansaajapuoli on sisävuorossa ja yrittää kukin vuorollaan lyödä mahdollisimman hyvin, jotta saataisiin pelaajia pesille ja juoksuja aikaan. Elinkeinoelämän keskusliitto vahvistettuna Kuntatyönantajilla ja Suomen Yrittäjillä häärivät ulkovuorossa, yrittävät kopata sisävuorossa olevien palkansaajien lyönnit ja polttaa etenijät pesille.
Katsomo ihmettelee, kun peli ei kulje eikä kenttä rullaa. Kaikkien hämmästykseksi säännöt muuttuvat kesken pelin. Milloin puhutaan pakkolainsäädännöstä, milloin taas määräaikaisesta pakosta.
Tuntuu, että pallo, pelinjohtajan merkkiviuhka ja koko peli ovat hukassa niin pelaajilta, katsojilta kuin sääntöjen laatijoilta.
Ei hyvältä näytä tämä maan meno. Kaikki tietävät, että Suomea on kohdannut lyhyessä ajassa maailmanlaajuinen talouden taantuma, oman teollisuuden suuri rakennemuutos höystettynä kapealla viennin pohjalla ja vielä kaiken päälle geopoliittisesta tilanteesta johtuvat Venäjän pakotteet, jotka aivan erityisesti rokottavat Suomen vientiä.
Ei mene Euroopallakaan hyvin ja meidän Eurooppa-uskovaistenkin usko joutuu todella kovalle koetukselle. Aina ennen luotimme siihen, että Eurooppa selviää vaikeuksista, vaikka hankalaa onkin. Nyt näyttää siltä, että talousongelmat ja työttömyys vaivaavat koko maanosaamme vähän eri painotuksin. Uusin haaste ja myös täällä pohjoisessa lintukodossamme on uuden ajan kansainvaelluksesta seurannut maahanmuutto, jolle ei loppua näy.
Olisi varmasti isänmaalle kaikkein paras, että epävarmuuden tuulten puhaltaessa rauhoittaisimme kotikontumme mahdollisimman nopeasti ja lopettaisimme tämän omituisen huonon pesäpallopelin kilpailukyvyn parantamiseksi.
Tunnustetaan, että meillä on kaksi haastetta ja niihin tarvitaan aivan erilaiset lääkkeet.
Ensimmäiseksi: julkisen talouden alijäämää ei korjata näpertelemällä julkisen alan työntekijöiden lomapäivien parissa. Jos hallitus ei parempaan pysty, niin sitten ei. Miten ihmeessä kuvittelemme hoitavamme suuret rakenneuudistukset kuten sote-uudistuksen tai kuntien tehtävien karsimiset, jos keskitytään kohtuullisen pieniin asioihin. Jos taas perimmäinen tarkoitus on leikata julkista sektoria, sanotaan se sitten suoraan, puhutaan kansalle totta eikä höpötetä vaikeasti avautuvaa munkkilatinaa kilpailukyvystä ja yksikkötyökustannuksista.
Toiseksi: vientiteollisuuden hintakilpailukykyä ei laiteta kuntoon näpertelemällä esimerkiksi ensimmäisen sairauspäivän karenssilla, lomarahoilla tai sunnuntai- ja ylityökorvauksilla. Kyllä siihen tarvitaan muutakin. En usko, että yritys kaatuu ylityökorvausten tasoon. Jätetään silloin ylityöt teettämättä tai palkataan lisää porukkaa. En myöskään usko työajan pidentämisen autuuteen kuten kaikki asiantuntijat tuntuvat tekevän.
Uskon tuottavuuden parantamiseen, ihmisten osaamiseen ja koulutukseen panostamiseen, tutkimukseen, kehittämiseen, innovaatioihin ja oikeiden tuotteiden valmistamiseen enemmän kuin työajan pidentämiseen ja muiden palvelusuhteen ehtojen heikentämiseen.
Omasta puolestani olisin valmis hyväksymään kilpailukykyä vahvistavaksi toimeksi hallituksen esittämän sosiaaliturvamaksun alentamisen siten, että se rahoitetaan arvonlisäverotusta kiristämällä ja kompensoimalla veronkiristys pienituloisten osalta tulonsiirroilla. En halua maksattaa yksityisen sektorin sairausvakuutusmaksujen alentamista julkisen sektorin työntekijöiden lomaoikeuksien leikkaamisella pakkolakia käyttäen. Julkisen sektorin työntekijöiden palvelussuhteen ehtojen sopimisen paikka on julkisen sektorin neuvottelupöytä, ei eduskunta.
Poliittisten päättäjien kannattaa välttää sekaantumisesta asioihin, jotka eivät ole heidän parasta osaamisaluettaan. Työmarkkinapolitiikka kannattaa jättää suosiolla työmarkkinajärjestöjen hoidettavaksi, sillä sieltä löytyy alan paras osaaminen.
Antti Palola on STTK:n puheenjohtaja
