Tässä vaiheessa pitäisi olla selvää, että Suomea ei vaivaa pahanlaatuinen suhdanneongelma, vaan yksipuolisen yritystalouden rakennekriisi, joka on vähitellen paljastunut telekommunikaatio- ja metsäteollisuuden romahdusten jälkeen kaikessa suuruudessaan.
Talouden rakenteiden korjaantumisen voi jättää markkinoiden huoleksi ja tarjota oireiden hoitoon vanhoja tuttuja suhdannelääkkeitä – tai sitten voi lähteä rakentamaan suotuisia strategisia edellytyksiä uudelle kasvulle.
Keskusteluissa ovat pyörineet samat palkka- ja veroehdotukset kuin aikaisemmissakin suhdannekriiseissä. Niiden avulla ei kuitenkaan rakenneta kansallista selviytymisstrategiaa, joka ohjaa rakenteellista uudistumista ja johtaa kestävään kasvuun. Ottaen huomioon globaalin talouden muutosvauhdin ja Suomen ongelmien syvyyden, uusien näköalojen puute hämmästyttää ja huolestuttaa.
Lähestyn Suomen ongelmia globaalien riskimarkkinoiden näkökulmasta, jossa yritystalouden rakenteella on iso merkitys.
Globaalissa taloudessa on liikkeellä kaksi hallitsevaa megatrendiä, digitalisaatio ja ilmastonmuutos, jotka ovat saavuttamassa kiihtyvän vaiheen.
Teknologisesta osaamisesta ja puhtaasta luonnosta on tulossa niukkuustekijöitä, jotka muodostavat yhdessä hyvin yhteensopivan ja vaikeasti kopioitavan kestävän kilpailuedun. Pienenä taloutena Suomen rakenteessa pitäisi olla klusterimaisuutta, muttei suhdanneherkkyyttä, mikä olisi kätevästi saavutettavissa megatrendeihin nojaavalla strategialla.
Robotiikka siirtää kilpailuetua halvasta työvoimasta kehittyneeseen teknologiaan. Silloin työpaikkoja siirtyy takaisin kehittyneisiin talouksiin, mutta samalla myös työpaikkoja tuhoutuu.
Toisin kuin kahdessa aikaisemmassa teollisessa vallankumouksessa tällä kertaa työmarkkinoilla on vain vähän mahdollisuuksia pysyä kehityksen kyydissä. Muutokseen varautuminen on vaikeaa, koska kehitys tulee tapahtumaan mallilla gradually-then-suddenly, jolloin ensin ei tapahdu mitään, mutta sen jälkeen onkin jo kiire.
Globaalin kilpailuedun rakentamiseksi tarvitaan laajamittaiset teknologia- ja ympäristöohjelmat. Strategian pitää onnistua luomaan huippuosaamista ja alentamaan riskinottokynnystä, jotta osaaminen muuttuu työpaikoiksi. Kun aikaisemmin suurilla joukoilla oli ylivoimainen kilpailuetu, jatkossa pienillä supertiimeillä on yhä paremmat mahdollisuudet menestyä kilpailussa. Tällaisessa ketteryyttä vaativassa ympäristössä riittävän suurilla strategisilla markkinaehtoisilla teknologia- ja ympäristörahastoilla on merkitystä.
Kasvustrategian rahoittamiseksi ei välttämättä tarvita edes uutta rahaa, vaan se onnistuu Suomen valtion tasetta tehostamalla. Ne omaisuuserät, joiden omistaminen ei kuulu valtion rooliin, voidaan myydä, mistä saadaan riittävästi miljardeja strategian käynnistämiseen. Lähivuosina teknologian ja ympäristön todellinen arvo ei ole vielä nähtävissä, mutta parin vuosikymmenen päästä on.
Jussi Hyöty työskentelee Elite Varainhoidon päästrategina
