Vaikka korkopolitiikka on kulutettu loppuun ja rahan painamista on jatkettu seitsemän vuotta peräkkäin, globaalin talouden kasvunäkymät pysyvät heikkoina ja riskit ovat alaspäin. Elvytys ei toimi vanhaan malliin. Kun talouden ongelmat ovat rakenteellisia, valittu politiikka ei johda kestävään kasvuun, vaan keskuspankkien toimet synnyttävät osake- ja korkomarkkinoilla kuplariskejä sekä valuuttamarkkinoilla kilpailevia devalvaatioita (heikentämisiä).
Yhdysvallat näyttää olevan ainut paikka, missä ei ole rakenteellisia ongelmia ja talous kasvaa. Euroopassa Saksan yksikkötyökustannukset ovat edelleen selvästi muiden maiden alapuolella, eikä euron devalvoituminen poista tätä alkuperäistä ongelmaa kilpailukyvyn epäsymmetriasta. Euroopassa likviditeettielvytys voi siis jatkua pitkään ”what-ever-it-takes”-tahtotilassa. Japanissa velka ja väestön ikääntyminen ovat myös rakenteellisia ongelmia, joten likviditeettielvytys voi jatkua pitkään. Kiinassa velka ja ylikapasiteetti ovat niin ikään rakenteellisia ongelmia, joten rahapolitiikka voi olla pitkällä keventävällä polulla.
Pitkään jatkunut kevyt rahapolitiikka näyttää johtavan ylikapasiteettiin ja paradoksaalisesti deflatoriseen (hintatason jatkuva lasku) ympäristöön. Kun ylitarjontaan ja heikkoon kysyntään reagoidaan keventämällä edelleen rahapolitiikkaa, deflatorinen kierre on valmis. Kiinan kevyt rahapolitiikka mahdollisti jätti-investoinnit, mikä johti raaka-aineiden supersykliin ja edelleen globaaliin raaka-aineinvestointien supersykliin. Kun Kiinan investointibuumi oli ohi, raaka-aineiden hinnat, raaka-aineinvestoinnit ja globaalisti inflaatiot kääntyivät laskuun. Talouskasvun ollessa heikkoa, raaka-aineiden hintojen lasku tulkitaan deflatoriseksi, jolloin se vaikuttaa keventävästi globaaliin rahapolitiikkaan, joka on ollut velkakriisin jälkeen jo muutenkin erittäin kevyttä.
Korkojen ollessa nollassa likviditeettielvytys tuo sisään inflaatiota, mutta vastaavasti se vie ulos deflaatiota. Omassa deflaation torjunnassa likviditeettielvytys vaikuttaa toimivan, mutta globaalisti kaikki eivät voi viedä deflaatiota ulos. Globaalin talouden tilanne näkyy hyvin valuuttamarkkinoilla. Kolmessa vuodessa euro, jeni ja kehittyvien maiden valuuttakori ovat heikentyneet dollaria vastaan noin 30 %. Poikkeuksena suurista valuutoista Kiinan renminbi on vahvistunut dollarikytkennässä nopeasti ja paljon suhteessa kilpakumppaneihinsa. Jos Kiinan vientisektori menettää kilpailukykynsä, renminbi joudutaan päästämään irti dollarikytkennästä, mikä olisi uusi deflaatioryöppy muulle maailmalle. Sen jälkeen dollari olisi paineessa ja sama valuuttapeli alkaisi uudestaan.
Vahvan dollarin hyvänä puolena on se, että se auttaa Yhdysvaltain kotitalouksia kuluttamaan muun maailman ylitarjonnan. Dollarin liiallinen vahvistuminen vaarantaa kuitenkin Yhdysvaltain tuloskasvun, talouskasvun ja varallisuusvaikutuksen kestävyyden sekä kasvattaa jälleen vaihtotaseen alijäämää. Koska Yhdysvaltain kuluttaja on vastannut globaalista kysynnästä, Yhdysvaltain kasvun katkeaminen palauttaisi globaalin talouden elpymisen alkupisteeseensä.
Kestävän kasvun tärkein edellytys on vapaan markkinamallin mukainen pääoman tehokas allokointi. Lähtökohtaisesti on vaikea nähdä, miten ulkopuolinen markkinahintoihin vaikuttaminen voisi johtaa parempaan talouskehitykseen kuin markkinoiden oma vapaa hinnoittelu. Pitkään jatkunut negatiivisten reaalikorkojen ympäristö on omiaan ohjaamaan pääomia vääriin paikkoihin. Korkojen nollataso viestittää rakenteellisista ongelmista, jolloin ainut tehokas tapa elvyttää taloutta, on korjata rakenteelliset ongelmat.
Jussi Hyöty työskentelee Elite Varainhoidon päästrategina
