Jos nyt alkavissa yhteiskuntasopimusneuvotteluissa ei päästä Sipilän hallitusta tyydyttävään tulokseen, niin jo päätetyn säästö- ja rakenneuudistusohjelman lisäksi hallitus toteuttaa yhteensä noin 1,4 miljardin euron menoleikkaukset ja veronkorotukset sekä luopuu mahdolliseen yhteiskuntasopimukseen liittyvästä merkittävästä tuloveron kevennyksestä. Menoleikkauksien osuus on lähes miljardi, mihin sisältyy työeläkesidonnaisten etuuksien ja työeläkkeiden indeksikorostusten puolittaminen vuosina 2018 ja 2019. Tästä hallitus arvioi kertyvän 272 miljoonan euron säästöt. Ei ole selvää, miten arvioon on päädytty. Indekseihin tehtävät muutokset kertautuvat vuodesta toiseen, joten vuonna 2019 leikkaus olisi jo runsaat 550 miljoonaa. Sen jälkeen vaikutus alkaisi vähitellen sulaa, mutta ulottuisi kuitenkin vuosikymmenien päähän.
Tämä olisi pois eläkeläisiltä, mutta valtiotaloutta kohentava vaikutus olisi vain noin neljäsosa, vuonna 2018 runsas 50 miljoonaa. Lisäksi eläkkeiden verotuotto alenisi. Kolme neljäsosaa leikkauksesta vahvistaisi yksityisen sektorin eläkkeiden rahoitusta.
Vaikka tämä ei ole kovin merkittävä osa Ratkaisujen Suomen strategista hallitusohjelmaa, niin huonoa eläkepolitiikkaa se on.
Vain vajaa vuosi sitten, syyskuussa 2014, Stubbin hallitus ja keskeiset työmarkkinajärjestöt pääsivät sopimukseen vuonna 2017 voimaan tulevasta työeläkeuudistuksesta. Hallituksen lakiesitykset ovat vasta tulossa eduskunnan käsiteltäväksi. Tässä uudistuksessa sovittiin eläketurvan ja sen rahoituksen kokonaisuudesta, mm. maksuista, etuuksista ja indekseistä. Runsaat puoli vuotta myöhemmin hallitus uhkaa poiketa edeltäjänsä tekemästä sopimuksesta. Hallitukselta on unohtunut, että eläkepolitiikka on pitkäjänteistä touhua, jossa katsotaan pitkälle tulevaisuuteen.
Muutos ei myöskään ole eläkepoliittinen rakenneuudistus, josta on kyse vuoden 2017 muutoksissa, vaan puhtaasti säästötoimi, jonka vaikutus julkiseen talouteen on kuitenkin marginaalinen. Silti vaikutus ulottuisi vuosikymmenten päähän.
Hallitus ei myöskään ole kertonut, miten indeksien peukalointi vaikuttaa muihin eläkepolitiikan ”parametreihin”. Eläkeneuvotteluissa ja niiden tueksi tehdyissä selvityksessä on perinteisesti huolellisesti arvoitu eri muutosten vaikutuksia ja sovitettu niitä yhdeksi kokonaisuudeksi. Nyt puututaan vain yhteen kohtaan ajattelematta kokonaisuutta.
Eläkkeiden muutoksista on sovittu kolmikantaisesti, ja tämä hallituksen yksipuolinen päätös aiheuttaa lisäsärön jo muutenkin hankalaan neuvotteluilmapiiriin. Muistissa on Matti Vanhasen hallituksen ilmoitus eläkeiän nostosta 65 ikävuoteen vuonna 2009, mikä monien arvioiden mukaan hidasti eläkeuudistusta merkittävästi lukkiuttamalla palkansaajapuolen asenteita. Toki nyt on kyse monta kertaluokkaa pienemmästä asiasta.
Sama asia olisi voitu hoitaa paljon tehokkaammin ja oikeudenmukaisemmin verotuksen avulla.
Professori Hannu Uusitalo
