Smolnan valkoisten pöytäliinojen ääressä on otettu – aivan oikein – härkää sarvista ja etsitään asuntopolitiikan kiemuroihin ratkaisuja. Asuntopolitiikan toimimattomuus näkyy erityisesti pulana kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Heikommin toimeentulevilla menee asumiseen yhä suurempi osa tuloista, ja työn tai opiskelujen perässä muuttavilla on vaikeuksia löytää asuntoja pääkaupunkiseudulta.
Ratkaisujen löytäminen on vaikeaa, sillä asuntopolitiikkaan on sekoitus talouspolitiikkaa, yhteiskuntapolitiikkaa, sosiaalipolitiikkaa ja ties mitä. Eri tahoilla on hyvin erilaisia intressejä, joiden sovittaminen yhteen on kimuranttia.
Tulevan hallituksen pitäisi minusta ottaa ainakin kaksi trendiä huomioon miettiessään ratkaisuja. Suomalaisen asuntokannan keskikoko on laskenut vuosikymmenien saatossa jatkuvasta, ja nyt noin 41 % talouksista on yhden hengen talouksia. Tämä kertoo varsinkin kaupungistumisen etenemisestä Suomessa. Tätä kehitystä ei tulevan hallituksen pitäisi ainakaan yrittää hidastaa vaan pikemminkin tukea.
Toinen iso trendi on se, että omistusasumisen ja asuntolainojen määrä on kasvanut 1990-luvun lopulta saakka aina viime vuosiin saakka. Talouden kasvaessa yhä useampi suomalainen on ostanut oman asunnon valtion sitä erityisesti korkovähennyksen avulla tukiessa. Rakennusyhtiöille ja kaavoittajille eli kaupungeille tämä on sopinut, koska omistusasumistuotanto on tuonut hyvää tuottoa. Talouskasvun oloissa.
Taloudellinen taantuma on kuitenkin muuttanut tilannetta. Asuinrakentamisen volyymi on tippunut vuoden 2010 puolestavälistä saakka. Valmiiden ja myynnissä olevien asuntojen määrä on kasvanut korkealla tasolla vuodesta toiseen. Uusille omistusasunnoille ei löydy riittävästi kysyntää, koska ostovoimakehitys on surkeaa nollakasvun oloissa.
Kun muuttoliike kasvukeskuksiin, erityisesti pääkaupunkiseudulle, on jatkunut voimakkaana, kysyntää on ollut erityisesti vuokra-asunnoista, koska huono ostovoimakehitys mahdollistaa yhä harvemmalle omistusasumisen. Vuokrataso niin vapaarahoitteisissa asunnoissa kuin julkisesti tuetuissa vuokra-asunnoissa on jatkanut kipuamistaan ylöspäin. Yhtenä seurauksena on se, asuntomarkkinoille on ilmestynyt uusia asuntorahastoja, jotka hakevat hyvää ja vakaata tuottoa vuokra-asuntomarkkinoilta.
Tulevan hallituksen pitää siis tehdä valinta lähteekö se jotenkin tukemaan omistusasuntojen hankkimista vai yrittääkö se saada vuokra-asuntotuotannon sellaiseen lentoon, että vuokra-asuntojen määrä vastaisi nykyistä paremmin kysyntää. Itse olen vahvasti jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla.
Irvileuka voisi todeta, että viimeisen 30 vuoden aikana jokainen hallitus on yrittänyt ratkaista asuntopolitiikan ongelmia. Eikä jälkikäteen arvioituna niin menestyksekkäästi. Asuntopolitiikan pitkäjänteisyyttä enemmän ovat korostuneet yksittäiset temput. Siitä huolimatta, tavoitteet korkealle ja asuntopolitiikan kimppuun, uusi hallitus.
Antti Aarnio on STTK:n elinkeinoasioiden päällikkö
