Yksityisen sektorin investointiaste on Suomessa pudonnut alimmilleen 25 vuoteen. Yritykset eivät usko tulevaisuuden mahdollisuuksiin siten, että käynnistäisivät investointeja Suomessa. Tämä näkyy myös viennissämme, joka on junnannut paikoillaan neljä vuotta, olemme jääneet kilpailijamaista jälkeen. Yhä useampi ekonomisti näyttää pohtivan, onko taloutemme jonkinlaisessa pitkittyneisyyden pysähtyneisyyden tilassa, jossa talous ei kasva ollenkaan ja työttömyys pysyy jatkuvasti korkealla tasolla.
Tilanne on uskomaton. Euroopan tasolla taloutta on vauhditettu rahapolitiikan keventämisellä. Euroopan keskuspankki on pumpannut käsittämättömiä rahamääriä eurooppalaisille rahoitusmarkkinoille ja korkotaso on painunut historiallisen alhaiselle tasolle. EKP on myös siirtynyt ostamaan valtioiden velkakirjoja, jolla varmistetaan korkotason alhaisuus ja euron arvon heikkeneminen.
Rahoitusmarkkinoille pumpatut rahamäärät eivät ole näkyneet ihmisten arjessa uusina työpaikkoina tai hyvinvoinnin lisääntymisenä, eikä eurooppalaista investointilamaa ole selätetty. Sijoittajat ovat tosin hyötyneet, sillä osakemarkkinat ovat nousseet viisi vuotta putkeen rahan ohjautuessa osakkeisiin. Kun tynnyriin pumppaa vettä, pinta nousee, mutta jossain vaiheessa vesi nousee yli reunan. Näin on nyt käymässä rahoitusmarkkinoilla, jossa yhä lisääntyvälle rahalle joudutaan etsimään uusia sijoituskohteita. Rahaa on markkinoilla niin paljon, että rahoitusmarkkinoilla yritetään keksiä kiireellä uudenlaisia sijoitusinstrumentteja jonkinlaisen tuoton saamiseksi. On suuri vaara, että rahoitusmarkkinoilla ajaudutaan taas kerran kuplaan, jonka puhkeamista sitten ihmetellään joukolla kuin sulamisvesiä Talvivaaran kaivosalueella.
Hämmästyttävästi Suomi, perusrakenteiltaan yksi maailman kilpailukykyisimmistä valtioista, uhkaa liukua pitkäkestoiseen hitaan talouskasvun aikaan, siihen pelättyyn pysähtyneisyyden tilaan. Euroopan heikko talouskehitys yhdistettynä Suomen väestön ikääntymiseen ja tuottavuuskehityksen heikentymiseen eivät liene paras cocktail talouskasvulle. Elinkeinorakenteemme uudistuu hitaasti, eikä tuo nopeaa liennytystä pysähtyneisyyden tilaan. Kun Euroopan laajuinen rahapoliittinen elvytys ei näytä auttavan, pitää pysähtyneisyyden tilasta pyristellä irti omin keinoin.
Suomen talouteen täytyy luoda toivoa ja taloudellista aktiivisuutta. Yrityksillä ei näytä olevan riittävästi halukkuutta tai mahdollisuutta talouskasvulle tärkeään riskinottoon ja investointeihin Suomessa. Rahoitusta on saatavilla, mutta sille ei ole kysyntää. Julkinen valta ei taas voi ainakaan nopeasti luoda uutta ja markkinataloudessa pärjäävää tuotantoa, eikä sen ehkä pidäkään.
Mutta julkinen valta voi luoda kysyntää talouteen finanssipolitiikkansa avulla, erityisesti nykyisenkaltaisessa poikkeuksellisessa taloustilanteessa. Julkisen sektorin pitää lisätä investointejaan kansantalouteen, jotta vältämme pysähtyneisyyden tilan. Investointi-ideoita ovat kovalevyt pullollaan. Sokka irti, seuraava hallitus, ja rohkealla investointipolitikalla irti investointilamasta.
Antti Aarnio on STTK:n elinkeinoasioiden päällikkö
