Kiinan keskuspankki alensi hiljattain maan talouden kasvuennustettaan 6,5 prosentin tasolle. Prosenttiluvun tuijottamista tärkeämpää on katsoa, mistä kasvu koostuu.
Perinteisesti Kiinan talous on kasvanut investointien ja viennin kautta. Tämä kasvumalli on tullut tiensä päähän, koska länsimaat eivät enää osta kiinalaisia tuotteita entiseen tapaan. Aika suurta vienti on ollutkin. Yhdysvaltoihin on vuositasolla viety tavaraa noin tuhannen taalan edestä per jokainen Yhdysvaltojen kansalainen. Nyt kuluttajat pitävät aikaisempaa tiukemmin kiinni lompakoistaan.
Kiinan kotimainen kulutus on jatkanut kasvuaan, mutta ei niin nopeasti, että se paikkaisi viennin laskua. Noin 80 prosenttia kiinalaisista ansaitsee alle kymmenen taalaa päivässä. Sillä palkalla ei ole varaa ostaa tuotteita, joita nyt valmistetaan vientiä varten.
Suuren nettoviennin vaikutuksesta Kiinan valuutta juan on vahvistunut noin 30 prosenttia Yhdysvaltain taalaa vasten viimeisen kymmenen vuoden aikana, runsaat 20 prosenttia euroa vastaan sekä yli 50 pronsettia Japanin jeniä vastaan muutamassa vuodessa. Tämä on heikentänyt viennin kilpailukykyä.
Mitä Kiina päättää?
Kiina on vedenjakajan edessä: Onko tärkeämpää nostaa juan kansainväliseksi valuutaksi vapauttamalla valuuttakurssi vai tukea omaa talouskasvua hallituilla devalvaatioilla?
Tänä vuonna vienti on ensimmäistä kertaa supistunut. Siitä näkökulmasta katsottuna näyttää siltä, että Kiinalle kasvun jatkaminen, vaikka devalvaatioilla, on tärkeämpää kuin juanin kansainvälistäminen vapaasti kelluvaksi valuutaksi. Jälkimmäinen merkitsisi yhden tärkeän työkalun poistamista keskuspankin työkalupakista.
Miksi tällä on väliä sijoittajan näkökulmasta? Pakostakin käy mielessä, olivatko elokuiset devalvaatiot merkki Yhdysvaltojen suuntaan? Jos Janet Yellenin johtama Yhdysvaltojen keskuspankki toteuttaa ilmoituksensa mukaisia koronnostoja näillä lumilla, taalan kurssi saattaaa nousta. Se olisi myrkkyä Kiinan viennille, koska juan on sidottu taalan kurssiin. Juanin uusi devalvaatio olisi lääke Kiinan taloudelle. Se taas laskisi edelleen Kiinan vetoapua maailmantalouden kääntämisessä kasvu-uralle.
Tom Liljeström on LähiTapiola Varainhoidon toimitusjohtaja
Artikkeli on julkaistu Sijoitustalous-blogissa 12.11.2015
