Mielipiteestä riippuen julkinen sektori on Suomelle joko siunaus tai kirous. Vaalien läheisyydessä keskustelu tietenkin kiihtyy ja argumentit sinkoilevat puolelta toiselle. Joidenkin mielestä iso julkinen sektori on jopa talouskasvun este. Miten lienee?
Ensin faktat selväksi. Turha on kiistellä, Suomen julkinen sektori on EU-maiden suurimpia, pohjoismaista tasoa. Se tuottaa Suomessa noin viidesosan bruttokansantuotteesta ja yksityinen sektori neljä viidesosaa. Julkisen sektorin palveluksessa työskentelee noin neljännes Suomen työllisistä, vähemmän kuitenkin kuin muissa pohjoismaissa. Julkinen talous on ollut alijäämäinen vuodesta 2009 alkaen, tulojen ja menojen erotus on negatiivinen. Julkinen velka on samoin noussut vuodesta 2009 alkaen kun talouskasvu on ollut olematonta.
Oleellista on kuitenkin julkisen sektorin toimivuus – ei koko. Ei julkinen sektori tuota yhteiskunnallisia ongelmia tai luo esteitä talouskasvulle, se ratkoo niitä. Lähes kaikki ylpeydenaiheemme koulutuksen hyvästä laadusta, yhä laadukkaaseen infrastruktuuriin ovat julkisen sektorin toteuttamia. Julkisen sektorin tulonsiirtojen ja palvelujen avulla on tasattu ihmisten, mutta myös maan eri alueiden välisiä tuloeroja. Monella maaseudun paikkakunnalla olisi pakattu pillit pussiin jo vuosikymmeniä sitten ja muutettu maalikylille, ilman aluerakennetta tasapainottavaa julkista sektoria. Julkinen sektori toimii yhä hyvin, se tasaa tuloeroja ja luo mahdollisuuksia kansalaisille.
Ylistyksen huumassa, ei pidä kuitenkaan pistää päätä pensaaseen, julkista sektoria pitää ja saa kehittää. Se on yhä byrokraattinen ja toimii välillä tehottomasti. Julkisten menojen kasvuvauhti on pysynyt samana, mutta bkt:n kasvu on lopahtanut. Rahoituspohja on kaventunut. Tasalakki Taunokin tajuaa, että jotain on tehtävä, jos talouskasvu ei vauhditu.
Uudistaessa, mutta ei supistaessa, on tärkeää säilyttää ihmisten luottamus julkiseen sektoriin. OECD:n tutkimusten mukaan talouskriisin aikana maailmanlaajuisesti kansalaisten luottamus hallituksiin on heikentynyt. Mitä huonommin menee, sitä vähemmän luotetaan päätöksentekijöihin. Samansuuntainen kehitys on tapahtunut myös Suomessa, jossa luottamus julkiseen hallintoon ja palveluihin on ollut perinteisesti OECD-maiden kärkitasoa. Kun luottamus kerran menee, sitä on vaikea palauttaa.
Taloustiede tuskin tarjoaa vastausta siihen, mikä on optimi julkisen sektorin koko talouskasvun näkökulmasta. Tutkimuksia on laidasta laitaan, mutta millään empiirisilla tutkimuksilla ei saavuteta lopullisia vastauksia julkisen sektorin optimaalisesta koosta tai menorakenteesta.
Viime kädessä julkisen sektorin koko riippuu siitä, mitä asioita itse kukin pitää yhteiskunnassa tärkeänä. Julkisen sektorin koko on poliittisten päätöksentekijöiden aivan omassa vallassa oleva kysymys. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että laaja julkinen sektori on ennemmin siunaukseksi kuin kiroukseksi. Myös talouskasvun näkökulmasta
Antti Aarnio on STTK:n elinkeinoasioiden päällikkö
