Suomalaiset pitäisi saada aikaisemmin opinnoista töihin. Ja töistä myöhemmin eläkkeelle.
Tätä – ihan hyvää sanomaa – on toistettu koko vuosituhat. Jossain muodossa ajatus sisältynee myös Juha Sipilän hallituksen strategiaan.
Painopiste on ollut meissä palkansaajissa. Entä yritykset?
Eihän valmistuminen kiinnosta, jos luvassa on vain työttömyyttä tai pätkätöitä. Kun työelämä on yhtä yyteetä. Jos vanhemmaksi jaksaa, eläkkeelle tai kortistoon tyrkitään joka käänteessä. Oma halu tehdä pitkä työura ei vielä riitä kovin pitkälle.
Mistä siis yrityksille uusia piiskoja ja porkkanoita, jotta ne palkkaisivat ihmisiä ja pitäisivät heistä myös kiinni?
Vastikkeeton tuki yrityksille otetaan mieluusti vastaan – ja vielä mieluummin livautetaan eteenpäin osakkeenomistajille. Yksipuoliset irtisanomissakot taas vievät ojasta allikkoon, kun ne toimivat jarruna jo palkkausvaiheessa.
***
Entä jos… uudesta vakituiseen suhteeseen palkatusta työntekijästä ei tarvitsisi ensimmäisenä vuotena maksaa mitään työnantajamaksuja? Siinäpä makea porkkana työllistäjälle.
Ja tavattoman kallis porkkana, joku sanoo heti.
Mutta jos maksuvapautus ei olisikaan pysyvä? Alun vapaakuukaudet maksettaisiin täysinä pois siinä vaiheessa, kun työntekijä aikanaan poistuu yrityksen palveluksesta. Takaisinmaksulta välttyisi vain yritys, josta työntekijä siirtyy vanhuuseläkkeelle.
***
Malli olisi julkisen talouden kannalta neutraali. Kasvua ja työllistämistä kannustettaisiin. Samoin sitä hyvää työnantajaa, joka ei pompota pätkätyöläisiä.
Toisessa päässä se panisi harkitsemaan massairtisanomisia vähän pitempään. Mitä pitempi maksulaahus tulisi muiden irtisanomiskulujen päälle, sitä vakavammin se houkuttaisi miettimään muita vaihtoehtoja.
Malli kannustaisi yrityksiä ponnistelemaan, jotta vanhimmat työntekijät jaksaisivat vanhuuseläkkeelle asti. Saattaisi se jopa houkutella palkkaamaan eläkeikää lähentelevän ihmisen, mikä nykyisin on täyttä utopiaa.
***
Ratkaisussa järjestelmään syntyisi kuitenkin alkuvaiheessa maksuviive, joka tasaantuisi vasta vuosien kuluessa. Jos se koetaan ongelmaksi, vapaavuosi on tietenkin mahdollista kustantaa korottamalla karvan verran kaikkien yritysten vuosittaisia maksuja, jolloin yhteenlaskettu maksuvirta säilyy vuositasolla neutraalina.
Tällöin menetetään loppupään kannustin pitää porukka työkunnossa. Tarkemmin ja vaikuttavammin malli kohdistuisi, jos maksukorotus jakaantuisi vain irtisanoville yrityksille. Silloin se olisi myös tulonsiirto taantuvilta ja irtisanovilta aloilta kehittyville ja kasvaville yrityksille. Tämä edistäisi talouden tervettä rakennemuutosta.
Mutta ihan kelvollinen kompromissi olisi tuo maksujen tasajakokin, ainakin aluksi.
Antti Marttinen on Taloustaidon päätoimittaja
