Jo ennen eduskuntavaaleja paljon keskustelua aiheuttaneen yhteiskuntasopimuksen sorvaaminen on parhaillaan meneillään. Sen porukan koko, jolla on käsitys sopimuksen lopullisesta muodosta, sisällöstä ja sitovuudesta, ei tässä vaiheessa ole varmaankaan kovin iso. Sopimuksen tekemisessä on kuitenkin tiettävästi tarkoitus edetä ripeästi.
Etujärjestöille huhtikuun lopulla esitettyjen kysymysten tavoite on erinomaisen hyvä. Kuinka saadaan parannettua tuottavuutta ja työllisyyttä? Suomen tämän hetkisessä taloustilanteessa tarvitaan tuottavuuden nostoa, talouskasvua ja uusia työpaikkoja. Kaikki nämä ovat viime vuosina olleet aika kortilla.
Yhteiskuntasopimuksen toimeenpanoon liittyvistä keinoista yksimielisyyteen pääseminen voi olla hankalampaa. Mitä tarkemmin yhteiskuntasopimuksen tavoitteita ajattelee, sitä hankalampi on arvioida sen vaikutuksia yksittäisen elinkeinon tai henkilön kannalta.
Heinäntekojärjellä ajateltuna yhteiskuntasopimuksella toivottavasti myös parannetaan suomalaisen yhteiskunnan kilpailukykyä, lisätään Suomeen houkuttelevuutta investointimaana, tavoitellaan maltillista kustannuskehitystä sekä yritetään hoitaa julkinen talous kuntoon. Vaikea myös kuvitella tahoa, joka vastustaa elinkeinoille kohdentuvan hallinnollisen taakan keventämistä.
Neuvotteluiden ollessa vielä kesken olen yrittänyt hahmotella yhteiskuntasopimuksen sisältöä ja tavoitteita metsätalouden näkökulmasta. Miten metsätaloudessa voitaisiin saada tuottavuushyppyjä aikaan? Kuinka metsätaloudessa voitaisiin alentaa työllistämisen kynnystä? Kuinka metsätaloudessa omalta osaltaan voitaisiin saada työttömyyden hoitoon käytettävät määrärahat aktivoivimmin? Vai ovatko metsäalan ongelmat ylipäätään yhteiskuntasopimuksessa mainitsemisen arvoisia? Metsäalalla on parin viime vuoden ajan vallinnut suotuisa vire, kotimaisen puun käyttö on kehittynyt ilahduttavasti ja meneillään olevat investoinnit valavat uskoa tulevaisuuteen.
Koko metsäalan kilpailukyvylle tie- ja rataverkon ylläpitäminen on varmasti ykkösasioita ja vaikuttaa osaltaan myös tuottavuuteen. Toimiva logistiikka tietoliikenneverkot mukaan lukien on kilpailukyvyn kannalta peruspalikoita. Toivottavasti valtiovalta sitoutuu yhteiskuntasopimuksessa pitkäjänteiseen liikenne- ja tietoinfran kehittämiseen. Riittämättömät perustienpidon määrärahat rapauttavat jatkuvasti metsäalan kilpailukykyä esimerkiksi Ruotsiin verrattuna. Talvien ollessa päättyneen kaltaisia, tieverkon kunto puukuljetusten kannalta korostuu entisestään.
Tuottavuus metsänhoidossa ja puukaupassa riippuu keskeisesti yksittäisen työkohteen pinta-alasta. Lisäksi metsänhoitotöiden nykyistä oikea-aikaisemmalla kohdentamisella pystytään tuplaamaan hyvien taimikoiden ja nuorten kasvatusmetsien osuus. Näillä toimenpiteillä parannetaan ensiharvennusten kannattavuutta. Metsänhoidon koneellistaminen on myös hyvin vähäistä ja sen lisäämisellä voidaan saavuttaa merkittävää tuottavuuden paranemista.
Metsäpolitiikassa keskeiseksi tavoitteeksi on asetettu yrittäjämäisen metsätalouden edistäminen. Siihen liittyy keskeisesti tilakoon kasvattaminen, joka osaltaan tukee myös tuottavuuden paranemista. Tilakoon kasvattamisen kannalta merkittävin asia on metsätilojen sukupolven vaihdosten edistäminen.
Tuottavuutta metsätaloudessa voidaan parantaa kustannusten karsimisen lisäksi myös tuloja kasvattamalla. Markkinat allokoivat yhteiskunnan resurssit tehokkaimmin, jos niille annetaan aito mahdollisuus toimia.
Suomessa on lukumääräisesti erittäin vähän tiloja, jotka voisivat palkata vakituista työvoimaa metsätalouden töihin. Metsänhoitotyöt tehdään joko itse tai ostetaan palveluntuottajalta. Metsätalouden työllistävyyden kannalta paljon ratkaisevampaa onkin metsänhoitopalvelumarkkinoiden toimivuus. Niiden parantamiseen puolestaan on tähdännyt koko 2010-luvun metsäpolitiikka.
Erno Järvinen on MTK Metsälinjan tutkimuspäällikkö
