Kun tulevaisuus näyttää epävarmalta, pitää kääntää katse menneisyyteen. Mitä voimme oppia historiasta? Työhuonetta siivotessa käsiini osui mappi, jossa oli valtioneuvoston tulevaisuusselonteko eduskunnalle vuodelta 2001, nimeltään Tasapainoisen kehityksen Suomi 2015. Selonteossa käsiteltiin kansantalouden näkökulmasta alueellista kehitystä vuoteen 2015 saakka. Johtopäätöksissä todettiin, että kukaan ei varmasti tiedä millaisessa maailmassa suomalaiset elävät vuonna 2015. Ei todella tiedetty.
Selonteko tehtiin aikana, jolloin Suomi oli noussut lamasta ja tulevaisuus näytti erityisen valoisalta. Jo johdannossa todettiin, että ”Pitkän aikavälin näkymät ovat valoisat muun muassa talouden perusvakauden ja yritystoiminnan hyvän kilpailukyvyn ansiosta”. Oi niitä aikoja.
Missä tulevaisuusselonteossa mentiin sitten harhaan jälkikäteen arvioituna? Ainakin väestönennusteissa, joissa toisaalta arvioitiin EU:n väestömäärä hieman alakanttiin, mutta erityisesti mentiin metsään Virosta Suomeen suuntautuvan muuttoliikkeen ennustamisessa. Viron EU-jäsenyyden myötä muutamien tuhansien virolaisten arvioitiin muuttavan vuosittain Suomeen, kun toteutunut kehitys on ollut selvästi voimakkaampaa. Väestönkasvun arvioitiin myös pysähtyvän ja työvoiman lukumäärän alkavan vähentyä. Väestönkasvu ei kuitenkaan ole pysähtynyt Suomessa, vaan väestön on lisääntynyt niin maahanmuuton kuin syntyvyydenkin ansiosta. Työvoiman määrä on tosin alkanut vähentyä.
Selonteon toimintaympäristöanalyysissä kiinnitettiin huomiota esimerkiksi väestön ikääntymiseen, kansainvälistymiseen, kilpailukykyyn ja suomalaiseen tietoyhteiskuntaan. Muutossuunnat havaittiin, mutta kristallipallosta ei osattu nähdä vaikkapa elektroniikkateollisuuden joutumista vaikeuksiin tai internetin merkitystä nykyajan yhteiskunnassa.
Suurista muutoksista oli hajua, mutta niiden todellista vaikutusta ei osattu kuvitella. Myös alueiden kehitys nähtiin mielestäni surkeampana kuin se itse asiassa on vuonna 2015. Uskomatonta, maaseudulla on yhä elämää.
Mielenkiintoista oli kuitenkin havaita, että selonteon ehdottamat linjaukset olivat kuin nykykeskustelun oppikirjasta. Esimerkiksi työvoiman tarjontaa piti pyrkiä lisäämään kaikissa ikäryhmissä, väestön ikääntymiseen oli varauduttava ajoissa ja koulutuksella työvoima oli laadukkaammaksi. Yrittäjyyteen piti kannustaa ja tutkimus- ja kehittämistoimintaan oli kiinnitettävä jatkuvaa huomiota. Tutun kuuluista, vuosikymmenestä toiseen.
Maailma muuttuu ja emme voi tietää mitä muutoksia tapahtuu. Ehkä historian opetus voisi olla, että suuret trendit ja muutokset osataan ennakoida jo kymmeniä vuosia etukäteen. Niihin pitää yrittää varautua ja keinot varautumiseksi ovat samoja kuin ennenkin. Useasti ne liittyvät väestörakenteeseen. Mutta ihmisten käyttäytymistä on vaikea ennustaa. Suomen väkiluku on kasvanut aina enemmän kuin eri vuosikymmeninä on ennustettu – kaikista synkistelyistä huolimatta.
Antti Aarnio on STTK:n elinkeinoasioiden päällikkö
