Kreikan tilannetta voi oikeastaan enää pahentaa sota, joten Kreikalla ei ole enää mitään hävittävää, vaikka se jättäisikin euron, järkeili eräs blogiani kommentoinut. Väite osoittaa mielestäni ennen kaikkea mielikuvituksen puutetta. Täytyy ymmärtää, että ajautuminen ulos eurosta ei tarkoita välitöntä siirtymistä omaan valuuttaan. Toimivan valuuttajärjestelmän luominen voi viedä pitkänkin ajan.
Usein kysymyksen, ”kannattaako eurosta erota”, ympärillä keskustellaan, aivan kuten kysymys olisi, ”onko oma valuutta parempi kuin yhteisvaluutta”. On mielestäni aivan selvää, että Kreikan ongelmat olisivat paljon pienemmät, jos maa ei olisi koskaan liittynyt euroon vaan säilyttänyt oman valuuttansa. Kreikka olisi voinut palauttaa kilpailukykyä ja ylläpitää työllisyyttä antamalla oman valuuttansa heikentyä.
Kun kerran yhteisvaluuttaan on liitytty, yhtälö muuttuu. Ongelmana on se, että kun euroon on liitytty, omaan valuuttaan palaaminen on pitkä prosessi, joka voi tulla erittäin kalliiksi.
Euroalueen rahoitusjärjestelmästä ulos ajautuminen ja siinä mielessä eurosta eroaminen voi käydä hyvin ripeästi. EKP antoi viime viikolla selkeästi varoituksen, jossa se kertoi, miten tämä voi tapahtua. Jollei Kreikka pääse helmikuussa sopuun troikan kanssa, keskuspankin lainahanat sulkeutuvat maan pankeille. EKP ei silloin enää turvaisi sitä, että talletettuja euroja saisi nostaa seteleinä tai käyttää laskujen maksamiseen muihin euromaihin.
Euro olisi kuitenkin edelleen se valuutta, jonka varassa Kreikan talous toimisi. Todennäköisesti euro kiertäisi taloudessa lähinnä seteleinä. Useimmat varoisivat käteisen tallettamista horjuvaan pankkijärjestelmään. Perusteltu pelko olisi se, että jonain päivänä näitä talletuksia konvertoitaisiin uusiksi drakhmoiksi. Epävarmuus ja seteleiden puute kärjistäisi talouden lamaa. Kansainvälisen maksuliikenteen häiriytyminen lamauttaisi ulkomaankauppaa.
Toimivan itsenäisen valuutan luominen vaatii monta lakimuutosta ja poliittista päätöstä, jotka pitää saada hyväksytettyä parlamentissa. Kyse ei siis ainoastaan ole uusien seteleiden painamisesta. Pitää päättää mm. miten ja missä määrin vanhoja euroon viittaavia sopimuksia, talletuksia ja lainoja muutetaan ja sopia siitä, miten maksuliikenne muihin maihin hoidetaan.
En ole kovinkaan vakuuttunut siitä, että kreikkalainen poliittinen järjestelmä selviytyisi ripeästi tästä urakasta tehokkaasti ja järkevästi ilman turhia riitoja. On enemmän kuin teoreettinen mahdollisuus, että monet niistä 74 prosentista, jotka mielipidetiedustelujen mukaan kannattavat pysymistä eurossa hinnalla millä hyvänsä, protestoisivat voimakkaasti sitä vastaan, että heidän saatavansa, eläkkeensä tai palkkansa muutettaisiin drakhmoiksi.
Vaikka saataisiin enemmistö tukemaan omaan valuuttaan siirtymistä, on helppo kuvitella vilkasta keskustelua siitä, miten ja missä määrin vanhoja euromääräisiä sopimuksia pitäisi muuttaa euroiksi. Pitäisikö pieniä eläkkeitä konvertoida paremmalla kertoimella kuin muita? Olisiko epäreilua, että kaikki pankkien talletukset konvertoitaisiin drakhmoiksi, kun pankit ovat käyttäneet rahoja osittain euromääräisiin sijoituksiin? Pitäisikö turismialalla työskentelevien palkat pitää euroissa, jotteivät kansainväliset turistiyritykset repisi kasvavia voittoja?
Kysymys ei ole, onko näille ehdotuksille loogisia perusteluja. Kysymys on, onko olemassa riski siitä, että tämän kaltaiset vaatimukset tulisivat hidastamaan parlamenttikäsittelyä.
Kauhuskenaario on, että eurojärjestelmästä eroon ajautuneessa Kreikassa kansalaiset eivät luottaisi uuteen omaan valuuttaan vaan jatkaisivat euron käyttämistä. Poliitikot eivät uskaltaisi viedä läpi lakeja, jotka pakottaisivat drakhman käyttöön. Oltaisiin eurojärjestelmän ulkopuolella, mutta edelleen ilman omaa rahapolitiikkaa, jolla voitaisiin vaikuttaa talouteen.
Nämä skenaariot ovat puhdasta spekulaatiota. Todennäköisesti kompromissi saadaan aikaan ja Kreikka pysyy eurossa. Kukaan ei voi sanoa, miten asiat todella menisivät, jos Kreikka irtautuisi eurosta. Mutta jos väittää, etteivät asiat silloin voisi kääntyä vielä huonommiksi, on tuskin kovinkaan syvällisesti asiaa miettinyt.
Miten Kreikan euroero vaikuttaisi muihin euromaihin, on sitten toinen juttu. Selitän aihetta tässä: Miksi Kreikan kaaos ei ole tarttuva.
Roger Wessman on MarketNoze Oy:n tutkimusjohtaja
