Öljyn hinta on vaihdellut voimakkaasti. Jos vuosi sitten hinta oli 90 taalaa per tynnyri, nyt hinta on puoliintunut 45 taalan tasolle. Erityisesti Saudi-Arabia on kunnostautunut hintojen halpuuttajana. Mistä on kyse?
Kuten yleensä, politiikka on taloutta tärkeämpää. Varsinkin valtapolitiikka. Se, joka vaikuttaa öljyn hintaan, vaikuttaa valtaan. Hintaa on hyvä tarkastella kolmesta näkökulmasta:
- Hinta, jonka tuottajavaltio tarvitsee budjetin tasapainottamiseksi
- Hinta, jonka tuottajayhtiö tarvitsee normaalitoiminnan ja investointien jatkamiseksi
- Käteiskustannus, jolla tuottajayhtiö kattaa juoksevat kulut
(Lähde: Slate.com, Jordan Weissman)
Vallan kentät
Öljyn tuotannosta riippuvaisimmat valtiot Venäjä ja Saudi-Arabia ovat molemmat mitoittaneet valtion menot sille tasolle, että öljyn hinnan tulisi olla noin 100 taalaa per tynnyri. Saudi-Arabia onkin tämän vuoden aikana myynyt sijoituksiaan, jotta valtion menoja ei tarvitsisi laskea. Venäjällä tällaiset mahdollisuudet ovat paljon pienemmät.
Hintataso, jolla tuottajayhtiöt kykenevät jatkamaan normaalitoimintaa, vaihtelee paljon. Morgan Stanley Commodity Researchin mukaan arabimaiden maanpäällisen tuotannon hinta on noin 27 taalaa per tynnyri, merellä noin 41 taalaa. Venäjän tuotantohinta on noin 50 taalaa, ja Pohjois-Amerikan öljyhiekkatuotannon raja on noin 70 taalaa. Käteiskustannus on alhainen, yleensä noin 10 taalaa per tynnyri. Lisäksi valtiosta riippuen valtiolle menee 0-20 taalaa royaltymaksua. Muistettava on, että tällä katetaan vain välittömät juoksevat kulut, joten tällä tasolla kukaan ei voi jatkaa kauan.
Näiden lukujen valossa hintahaarukka 30-50 taalaa on mielenkiintoisin. Saudit tekevät voittoa, Venäjä tappiota. Mutta miksi? Eikö kaikkien tuottajien edun mukaista olisi vuoden takainen 90 taalaa? Kysynnässä ei kuitenkaan ole tapahtunut oleellisia muutoksia.
Herkullisimman tulkinnan tarjoaa Lähi-idän tiukkeneva valtapeli. Tämän tulkinnan mukaan Syyria olisi kieltänyt Saudien etelästä pohjoiseen Turkkiin menevän öljyputken rakentamisen ja asettunut Iranin idästä länteen Välimerelle rakennettavan putken rakentamisen taakse. Sunnit pelaavat shiioja vastaan myös öljyn pelikentällä. Tällä pelillä on suuret vaikutukset talouteen ja sijoitusmarkkinoille ympäri maailman. Lähi-idän valtapelin panokset näyttävät pysyvän niin suurina, että niiden seuranta kannattaa jatkossakin.
Tom Liljeström on LähiTapiola Varainhoidon toimitusjohtaja
Artikkeli on julkaistu Sijoitustalous-blogissa 29.9.2015
