Tapailin satunnaisesti yliopiston kirjaston nurkilla vanhaa tuttuani, joka yliopiston keskihallintoon kuuluvana kärvisteli sen kanssa, että Helsingin yliopistossa oli merkittävä organisaatiouudistus meneillään. Lohdutin häntä sillä, ettei sitä kannattanut ottaa kovin vakavasti. Uusi rakenneuudistus olisi edessä viimeistään 4-5 vuoden kuluttua, joten meneillään olevat rakennelmat olisivat vain tilapäisiä. Tapasin hänet muutaman vuoden kuluttua uudelleen. Hän kiitti aiemmasta lohdutuksestani ja kertoi, että uusi tehokkaampi organisaatiorakenne oli taas valmisteilla.
Eurofund on eurooppalaisia työoloja tutkiva organisaatio. Tällä vuosituhannella sen analyyseissa on havaittu, että suomalaiset työntekijät ovat kokeneet enemmän organisaatiouudistuksia kuin muut EU:n jäsenmaiden kansalaiset. Suomessa toteutettu Meadow-tutkimus havainnoi, että varsinkin kunnissa ja valtiolla on tehty hyvin runsaasti erilaisia organisaatiomuutoksia.
Kansantaloustieteilijät ovat puolestaan todenneet, että Suomessa yritysten tuottavuuskehitys on ollut kansainvälisessä vertailussa melko keskinkertaista tällä vuosituhannella. Voi syystäkin epäillä, että organisaatiouudistusrumbamme eivät ole ollut maamme tuottavuuskehityksen kannalta kovinkaan myönteistä.
Esimerkiksi viime vuosituhannella Suomessa voittokulkunsa aloittanut matriisiorganisaatio on teoriassa nerokas oivallus, jossa organisaatioiden eri osat palvelevat joustavasti toisiaan. Käytännössä se on yleinen tapa lamauttaa luovuus ja vastuunotto. Tilalle saadaan sekoilua, vastuunpakoilua ja lisääntynyttä, kontrollia, raportointia ja runsaampaa kokoustamista. Nokian matkapuhelintuotannon alamäki ei ole kuitenkaan riittävän suuri katastrofi näytöksi tämän organisaatiomallin vahingollisuudesta.
Julkisen hallinnon jatkuvan myllerryksen strategia saavuttaa uuden huippunsa Sote-uudistuksessa. Onko rakenneuudistus ratkaisu, jos sairaaloita on liika tai liian vähän ja jos tasapuolisia palveluita vanhustenhoidossa tai lastensuojelussa ei kyetä turvaamaan? Tekeekö uusi rakenne viisaat ja vastuulliset päätökset helpommiksi vai jopa pakollisiksi? Voi huolestuneena kysyä, onko matriisiorganisaatiopiirteiden yhdistäminen tähän monimuuttujayhtälöön tae paremmasta tulevaisuudesta.
Jatkuva organisaatiomuutosten vyöry on mielestäni merkki johtajien ja muiden vastuullisten päättäjien moraalikadosta. Jatkuva myllerrys varmistaa sen, että uudistuksen vaikutukset ovat aina vasta tuloillaan. Mikään uudistus tai organisaatiomalli ei kuitenkaan ole niin kauan sisään ajettuna valmiina, että sen tehokkuutta tai tuhoisuutta päästäisiin kunnolla mittaamaan, koska seuraava muutoshyöky tekee tuollaiset tarkastelut mahdottomiksi.
Tämä vahingollinen organisaatiomuutoskierre vaikuttaa runsaammalta valtion, kuntien ja yliopistojen toiminnassa, johon se on perinteisen jälkijättöisesti rantautunut yritysmaailmasta. Uskoisin, että toiminnallisen ja taloudellisen tehokkuuden kehittäminen olisi mahdollista myös jatkuvan asteittaisen kehitys- ja muutostyön kautta. Rakennemuutosseminaarien ja niihin liittyvien valtakamppailujen sijaan organisaatiot keskittyisivät konkreettisten toiminnallisten, tuotannollisten ja taloudellisten ongelmien ratkaisuun. Näin toiminta muuttuisi vähitellen ja jatkuvasti ilman moraalikatoa.
Tapio Bergholm on SAK:n erikoistutkija, jonka vastuulla ovat ensisijaisesti tasa-arvoasiat ja SAK:n historiankirjoitus. Hän on Helsingin yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa historian dosentti.
