Mitään ei näkynyt, mitään ei kuulunut, mitään ei tuntunut, mutta tuho oli jo tapahtunut. Putkirikko, tuo salakavala paholainen!
Nyt kodissamme ovat korjausfirman miehet panemassa vessaa poralla palasiksi, jotta vuotaneen vesijohdon aiheuttamia vaurioita päästään kuivaamaan ja korjaamaan. Kirottuja olkoot huonolaatuiset, korroosion syövyttämät kupariputket!
Monen sattuman ansiosta vahinkoalue on onneksi jäänyt kohtalaisen pieneksi – pahemminkin olisi voinut käydä.
Remontti tarkoittaa kuitenkin hirveää hulabaloota: käyttöveden kanniskelua ämpäreillä, vessan huuhtelua löylykauhalla, huutavia kuivaimia, tilapäiskämpän etsimistä, tavaroiden pakkaamista, suojamuoveja, maalarinteippiä, pölyä ja likaa.
Ja rahanmenoa. Vakuutuksista on iso apu, mutta maksettavaa kertyy silti.
Taloyhtiö hoitaa toki osansa, mutta maksajaa ei silloinkaan tarvitse kaukaa hakea. Me osakkaathan ne laskut maksamme.
Isossa yhtiössä tämä yhteys saattaa hämärtyä, mutta pienessä se on kristallinkirkas ja konkreettinen. Taloyhtiö ei ole mikään ulkopuolinen taho, jonka kirstusta voidaan maksella kustannuksia ilman, että osakkaan lompakko ohenee.
Asuntokaupasta kaikki vasta alkaa
Olen asunut osakkaana kolmessa taloyhtiössä ja ollut mukana myös kaikkien niiden hallinnossa. Vuosien varrella on usein käynyt ilmi, että läheskään kaikki asunnonomistajat eivät ole miettineet omistusasumisen riskejä ja kustannuksia. Silloin remonttitarpeet tulevat ikävinä yllätyksinä, ja jos oma talous on vedetty kireälle, niiden maksamiseen on vaikea irrottaa rahaa.
Suomessa meuhkataan aivan kauheasti asuntojen hinnoista.
Tietenkin hinnat ovat olennainen juttu, onhan asunto monen ihmisen ehdottomasti suurin ja tärkein hankinta ja sijoitus.
Silti ei saisi unohtaa, että kauppahinnan maksaminen on vasta asumisuran alku. Sen jälkeen sekä asuntoa että koko kiinteistöä täytyy jatkuvasti pitää kunnossa ja korjata. Rutiinihoitoa isompia hommia alkaa tulla eteen jo parikymmenvuotiaassa talossa.
Sijoittaja laskee, miksi ei asukasomistaja?
Suomen asuntokanta on nuorta. Yli puolet osakeasunnoistamme on rakennettu 1970- ja 80-luvuilla. Peruskorjaustarpeisiin on alettu todenteolla herätä vasta kymmenen viime vuoden aikana.
Ainakin kiinteistönvälittäjien mukaan taloyhtiön kunto on vihdoin alkanut vaikuttaa asunnonostopäätöksiin ja siihen, mitä asunnosta ollaan valmiita maksamaan. Kun sitten vielä muistettaisiin ostamisen jälkeen oikeasti varautua niihin tuleviin remontteihin.
Sijoitusasuntoa ostavaa neuvotaan huolellisesti ottamaan huomioon sekä peruskorjausten että vuosikorjausten vaikutukset, kun hän laskee asuntosijoituksen tuloja ja menoja. Suomen Vuokranantajat neuvoo, että sijoitusasunnon tuottolaskelmaa tehdessä remonttivaraksi voisi arvioida kaupungista riippuen esimerkiksi 500-700 euroa neliöltä. Arvio perustuu Pellervon taloustutkimuksen laskelmiin.
Tuosta saa kodin ostajakin jonkinmoista osviittaa omille arvioilleen.
Ulla Simola on Taloustaidon toimituspäällikkö
