Suomen taloudellinen taivallus on jo pitkään muistuttanut jonkinlaista paikoilleen jämähtänyttä kelluntaa. Kansantalouden kumilauttamme pysyy vuodesta toiseen vaivoin pinnalla, mutta kuitenkin tukevasti paikoillaan. Mitään merkittävää yksittäistä romahdusta ei tule, mutta toisaalta eteenpäinkään ei päästä.
Vuosien taloudellinen hiipuminen on kääntänyt pitkäaikaistyöttömyyden nousuun ja painanut julkisen talouden kroonisesti pakkaselle.
Samalla hyvinvointiyhteiskunnan rattaiden pyörittäminen on käynyt paikoillaan jököttävälle taloudelle ennätysmäisen raskaaksi.
Julkisten menojen määrä on nyt Suomessa kaikista Euroopan unionin maista suurin, kun menot suhteutetaan kansantuotteeseen.
Vuonna 2014 julkiset menot olivat Eurostatin tuoreen tilaston mukaan Suomessa 58,7 prosenttia suhteutettuna kansantuotteeseen. Jokaisessa muussa 27 unionin jäsenmaassa näin mitattu julkisten menojen suhteellinen taso oli alhaisempi kuin Suomessa.
* * *
Julkisten menojen korkeaa suhteellista tasoa pidetään yllä jatkuvalla mittavalla velanotolla.
Tähän on ollut näinkin pitkään mahdollisuus, sillä Suomen valtio saa maailmalta edelleen lainaa poikkeuksellisen edullisesti.
Sijoittajat vaativat tätä nykyä Suomelle kymmeneksi vuodeksi lainaamilleen rahoille vaivaisen yhden prosentin vuosituoton. Suomi on maailman melskeissä edelleen lähes Saksan veroinen rahan turvasatama.
Selvää kuitenkin on, ettei tällainen velkavetoinen kellunta voi loputtomiin jatkua.
Suomen on pikapuoliin saatava syvällä kyntävä kansantalous uudestaan kunnon vauhtiin, mikä ratkaisevasti helpottaisi myös julkisten menojen sopeuttamista kestävälle tasolle.
Kysymys talouskasvusta ja menosäästöistä ei siis ole joko tai, vaan sekä että. Molempia tarvitaan väistämättä.
Hallituksella onkin nyt ensimmäistä budjettiaan laatiessaan tarkan euron paikka. Mittavia säästöjä on tehtävä, mutta koko edellisen vaalikauden jatkunut kansantalouden syväjää ei saa enää jatkua.
Hallitusohjelman lupaukset kokonaisveroasteen nousun pysäyttämisestä ja palkkojen verotuksen kiristymisen estämisestä on tärkeää pitää heti ensimmäisestä vuodesta alkaen.
* * *
Koko vaalikautta silmälläpitäen hallituksen tarjoama miljardin euron veronkevennys on merkittävä porkkana parhaillaan käytävissä yhteiskuntasopimusneuvotteluissa. Varsinkin, kun toisessa vaakakupissa ovat uhkaukset mittavista kiristyksistä, mikäli sopimukseen ei päästä.
Nyt on järkevää löytää tavalla tai toisella sellainen sopimus, mikä mahdollistaa veroporkkanan käytön.
Erityisen tärkeä kevennys olisi nyt häämöttävän jatkuvan palkkamaltin aikana. Veronkevennyksen avulla turvattaisiin kansalaisten ostovoimaa, mikä pitäisi sopivasti yllä yksityistä kysyntää ja vauhdittaisi osaltaan talouskasvua.
Kevennykset on luvattu tehdä kaikissa tuloluokissa pieni- ja keskituloisia painottaen. Ne koskisivat myös eläkeläisiä. Miljardi euroa voisi tarkoittaa laajasti kohdennettuna lähes yhden prosenttiyksikön kevennystä tuloveroihin. Keskituloiselle se voisi tuoda lisää 300-400 euroa vuodessa.
Kellumisen kauden soisi Suomessa viimeinkin päättyvän. Nyt on aika yhteistuumin meloa tämä ruuhi uudestaan liikkeelle.
Teemu Lehtinen on Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja
Kirjoitus ilmestyy Taloustaidossa 12.8.2015
