”Annoin pikkusormen, se vei koko käden…”
Kymmenen vuotta sitten tsunamissa kuollut Aki Sirkesalo lauloi mieleenpainuvasti, miten käy, kun antaa pirulle vähän periksi. Kansanviisaudessa on oma peränsä. Alkoholistin elämä voi romahtaa ensimmäisestä huikasta.
Ajattelutapa on tuttu myös yhteiskunnallisessa toiminnassa. Työmarkkinoilla puolustetaan hampaat irvessä pikkusormen rakennekynnen kynsilakkaakin. Mutta siellä on totuttu myös neuvottelemaan, käymään kauppaa ja sopimaan.
Tämä on näkynyt myös kuluvalla vaalikaudella. Käytännössä ainoa merkittävä rakennereformi tässä maassa – eläkeuudistus – saatiin aikaan puhtaasti työmarkkinajärjestöjen voimin.
***
Poliittisella puolella sopimisen kulttuuri ei viime aikoina ole oikein toiminut. Kataisen-Urpilaisen rakennepaketista on jo nyöritkin saksittu poikki.
Yksi lukuisista epäonnistumisen syistä on juuri ”piru ja pikkusormi”-ajattelu. Se kukoistaa puolueiden syvissä riveissä ja varsinkin taustalla vaikuttavissa yhden asian liikkeissä. Ajattelutapa on ihan ymmärrettävä, mutta…
Otetaan esimerkki. Opiskelijajärjestöt vastustavat järkähtämättä venäläisten, kiinalaisten ja amerikkalaisten opiskelijoiden lukukausimaksuja Suomessa, vaikka omissa kotimaissaan ja muualla he niitä maksavat.
Taustalla on pelko, että jos ETA-alueen ulkopuolisille hyväksytään maksut, kohta niitä esitetään kaikille. Uskon tueksi etsitään perustelut vaikka kiven alta.
Toinen esimerkki on subjektiivinen päivähoito-oikeus, jota minäkin hyvin lämpimästi kannatan. Se on tarjonnut vanhemmille mahdollisuuden käydä töissä ja etsiä töitä ilman huolta lasten hoivasta. Mutta kun osana perhepakettia hallitus esitti pientä rajausta silloin, kun ei käydä töissä, nousi heti pelko, että kohta menee koko oikeus kaikilta.
Tällaiset ymmärrettävät pelkoreaktiot eivät horjuta määrätietoista hallitusta, joka tietää mitä tekee. Nyt istuva hallitus oli jo niin riekaleina, että nämäkin pikku uudistukset menivät samaan syöveriin kuin koko rakenneuudistusten korttitalo.
***
Tinkimätön pikkusormiajattelu on pahimmillaan juuri silloin, kun voimavarat ovat rajalliset ja niukkenevat. Se johtaa yleensä huonosti harkittuihin säästöihin jossain paljon huonommassa kohdassa, paljon huonommin seurauksin. Veikkaan, että päivähoitoon ja opintoihinkin palataan paljon ikävämmällä tavalla ensi hallituskaudella.
Etujärjestöillä on oikeus ja velvollisuus olla härkäpäisiä omassa asiassaan. Viisas hallitus osaa katsoa näiden vaatimusten yli ja ajatella kokonaisuutta.
Voi olla nimittäin niinkin, että jos pirulle antaa vain pikkusormen, se pelastaa koko käden.
Antti Marttinen on Taloustaidon päätoimittaja
