Tiedättehän, trendikkäässä toimistossa ei enää istuta työtuolissa. Nyt on valttia seisoskelu, ja vauhdikkaimmat jopa kävelevät työpöytänsä ääressä juoksumatolla.
Muutaman kuukauden seisoskelun perusteella olen vakuuttunut uuden työskentelyasennon eduista. Sähköpöydän ääressä työskentelykorkeus on aina oikea, kunhan itse huolehtii korkeuden säätelystä. Taukojumppa hoituu luonnostaan. Seisoskelija huojuu ja heiluu ja venyttely käy kätevästi työn lomassa. Olo on energisempi.
Oiva motivaattori seisoskelulle on lisääntyvä energiankulutus. Väittävät näet, että seisoskelu lisää energiankulutusta runsaan kymmeneksen. Vaa’an lukemissa uusi työasento ei vielä näy, mutta ajatus on kiehtova.
Etuihin lasken sen, ettei seisoskelijan selkä kiukuttele eikä hartioitakaan juuri kiristä. Ryhtikin toivottavasti paranee. Näyttöpääteduunarin selkä näet tahtoo painua mutkalle ja pää työntyy hassusti eteenpäin. Moni paarustaa juoksulenkilläkin selkä köyryssä.
Aloittelevalle seisoskelijalle suositellaan istumisen ja seisoskelun vuorottelua – työasentoa voi vaihtaa monta kertaa päivässä. Työfysioterapeutin palveluita kannattaa myös hyödyntää, jos niitä on tarjolla. Esimerkiksi tietokoneen näyttö ei välttämättä asetu kohdilleen omatoimisesti asetellen.
Aloitan työpäiväni yleensä seisten, ja pystyasennossa kuluu reilu puolikas työpäivästä. Iltapäivällä istahdan työtuoliin. Seuraava kotkotus, josta saatan innostua, on iso jumppapallo. Pallon päällä istuskelu kun kuulemma aktivoi jalkojen ja selän lihaksia.
Nykyaikainen sähkötyöpöytä on älykäs, joten silloin tällöin pöytä menee sekaisin. Työpäiväni uusiin kuvioihin kuuluu pöydän buuttaus, kun työväline tekee stopin. Buuttaus hoituu painamalla ylös-alas-painikkeita samanaikaisesti, ja kas, taas pöytä hurisee ylös, alas, ylös, alas.
Lisätietoa sähköisesti säädettävistä työpöydistä löytyy mm. Työterveyslaitoksen verkkosivuilta.
Minna Petäinen on Taloustaidon toimittaja
