Politiikka on hiipinyt takaisin talouden ja sijoittamisen agendalle, niin asiantuntijapiireissä kuin tavallisten sijoittajien keskuudessa. Kylmän sodan päättymisen jälkeen politiikkaa on pidetty pitkälti ulkoisena tekijänä, jota ei voi ennustaa eikä siksi kunnolla sisällyttää kannattavuuslaskelmiin. Mutta viimeistään sota Ukrainassa, Euroopassa, on saanut sijoittajat heräämään siihen, että poliittinen analyysi täytyy ottaa pysyväksi osaksi työkalupakkia.
Suomen näkökulmasta keskeinen syy on Venäjän tilanne. Venäjään kohdistetut sanktiot löivät viime vuonna ilmat pihalle Moskovan pörssistä. Maan kasvuennusteet näyttävät hyvin heikoilta. Tilanne on heijastunut myös suomalaisiin Venäjä-yhtiöihin.
Mikä voisi saada Putinin perääntymään Ukrainasta ja sanktiot peruuntumaan? Voiko Venäjä suistua todella pahaan sisäiseen kriisiin? Mitä tapahtuu ulkomaisille sijoituksille? Kysymykset edellyttävät poliittisen pelitilanteen ymmärtämistä.
Vielä muutama vuosi sitten tällaiset teemat ohitettiin likimain turhina. Mutta geopolitiikka eli ymmärrys alueiden ja resurssien hallinnasta on vääjäämättä noussut sijoitusalan agendalle. Tutkijat sanovat Berliinin muurin murtumisesta alkaneen talouden voittokulun päättyneen. Valtiojohtoiset taloudet ovat nousseet otsikoihin. Politiikka on palannut, oli vahvasti se vaikutelma, jonka sain globaalin CFA-analyytikkoyhdistyksen konferenssissa Frankfurtissa huhtikuun lopussa.
Kun tarkemmin ajattelee, onhan politiikka ollut läsnä taloudessa paljonkin viime vuodet, eurokriisin kautta. Siinä onkin riittänyt kiroilemista sijoittajille. Velkasijoittamisen kun piti olla taloutta ja matemaattisesti mallinnettavissa. Nyt se saakin sykkeensä politiikasta, joka on sekavaa eikä istu malleihin.
Miten tämä voisi heijastua piensijoittajan salkkuun? Esimerkki konferenssin teemoista: öljyn hinta romahti viime vuoden lopulla. Osasyynä oli Yhdysvaltain liuskeöljyn synnyttämä uusi tarjonta, joka heikon kysynnän oloissa vei pohjan Opec-kartellin ylläpitämältä noin sadan dollarin öljynhinnalta. Voisiko öljyn hinta nousta takaisin sataan dollariin, jos Opec sitä taas haluaisi?
Jälleen tullaan politiikkaan. Yhdysvallat hieroo Iranin kanssa diiliä, joka päättäisi Iranin eristyksen vastalahjaksi Iran ydinenergiaohjelman kuoppaamisesta. Iran pääsisi myymään täydellä sydämellä öljyä, jota sillä riittää runsaasti. Iran ja Saudi-Arabia ovat uskonnollisista syistä pahimmat poliittiset vastustajat. Ne tuskin saisivat yhdessä sovittua tuotannon vähentämisestä hinnan nostamiseksi.
Tai Kreikka. Lähteekö Kreikka euroalueelta vai ei ja miten sen velat hoidetaan ovat poliittisia kysymyksiä. Kysymys on euron tulevaisuudesta mutta myös siitä, voisiko Venäjän vaikutusvalta kasvaa Kreikassa liiaksi, jos maa hakisi tukea idästä.
Esimerkkejä on vaikka kuinka. Hyvä geopoliittinen analyysi voi paljastaa maita, alueita, sektoreita tai yhtiöitä, joiden riskejä – tai mahdollisuuksia – pelkät talousluvut eivät tuo esiin. Yksi tapa suhtautua poliittiseen riskiin on pysytellä pois alueilta ja sektoreilta, joissa politiikka luo liikaa arvaamattomuutta ja huonossa tapauksessa voi johtaa suuriin tappioihin.
Mutta samaan aikaan analyysi voi paljastaa, että pelot jonkin alueen sortumisesta tai sodasta ovat liitoiteltuja. Silloin sijoittaja pääsee rauhassa temmeltämään sinne, mistä muu lauma on rynninyt pois.
Matias Möttölä on Morningstarin rahastoanalyytikko ja Morningstar.fi-sivuston päätoimittaja
