OECD:n uusimman arvion mukaan Suomen julkinen talous on rakenteellisesti tasapainossa. Alijäämä olisi siis puhtaasti suhdanneluonteinen. Minun on helppo yhtyä tähän arvioon. Tämä ei kuitenkaan suinkaan tarkoita, että alijäämä poistuu itsestään, eikä mitään talouden tervehdyttämistoimia tarvita. Se tarkoittaa, että jos jollain tavalla saataisiin työttömyyttä laskettua, julkinen talous palautuu tasapainoon ilman menojen leikkauksia tai veronkorotuksia. Tämä entisestään korostaa, että pääfokus pitäisi nyt olla työmarkkinatilanteen parantamisessa kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla.
OECD:n marraskuussa julkaistun talousennusteen liitetiedostosta ilmenee, että organisaatio näkee nyt Suomen julkisen talouden alijäämän olevan puhtaasti suhdanneluonteinen (kiitos Jussi Kiviluodolle siitä, että hän kiinnitti minun huomioni tähän). OECD arvioi talouden olevan syvemmässä suhdannekuopassa kuin järjestö aikaisemmin laski, jolloin myös alijäämä on enemmän suhdanneluonteinen.
Suhdanneluonteisella tarkoitetaan tässä puhtaasti, missä määrin taloudessa on käyttämätöntä työvoimaa jonka varassa taloutta voisi kasvattaa, ennen kuin työvoiman pulasta tulee rajoite kasvulle. Jos työttömyyttä saataisiin poistettua, julkisen talouden tilanne paranisi automaattisesti kasvavien verotulojen ja alenevien työttömyysturvakorvausten ja muiden sosiaalimenojen kautta. OECD:n arvio suhdanneluonteisen alijäämän suuruudesta seuraa siten kohtuullisen hyvin työttömyyden kehitystä.
On tosin hyvä muistaa, että nämä lukemat kuvastavat ainoastaan nykytilaa. Ne eivät millään tavalla huomioi sitä, että väestön ikääntymisen myötä julkisen talouden tilanne asteittain huononee, jollei mitään tehdä menojen automaattisen kasvun hillitsemiseksi
Karkeasti katsottuna OECD:n arviot vaikuttavat järkeenkäyviltä. Tosin vaikuttaa edelleen siltä, että arvio alijäämän suhdanneluonteisuudesta on alakanttiin. Vuoden 2011 suhdanneluonteinen alijäämä arvioidaan lähes nollaksi. Tämän mukaan taloudessa ei siten silloin olisi ollut merkittävää nousuvaraa, vaikka työttömyys oli selkeästi yli 7 prosenttia. Historiallisesti selkeitä merkkejä työvoimapulasta ei Suomessa vielä ole nähty näin korkealla työttömyydellä, joten on syytä toiveikkuuteen siitä, että työttömyyttä voitaisiin painaa vielä alemmaksi.
Työllisyyden parantaminen vaatii toimenpiteitä
Tämä arvio ei kuitenkaan ole mikään tae siitä, että alijäämä tulee pikaisesti, tai ollenkaan, haihtumaan.
Toki työllisyyttä voisi parantaa julkisilla elvytystoimilla, kasvattamalla julkisia menoja tai alentamalla veroja. Silloin kuitenkin rakenteellinen alijäämä kasvaisi, ja julkisen talouden tasapaino heikkenisi eikä paranisi.
Voimme tietysti toivoa vetoapua maailmantalouden paranevista suhdanteista, mutta tällä hetkellä tämä näyttää edelleen jäävän pitkälti vain toiveeksi.
Ainoa kestävä tapa parantaa työllisyyttä ilman että velkaantuminen kiihtyy on parantaa suomalaisen työn kilpailukykyä. Ideaalisesti tämä tapahtuu uusien tuoteideoiden ja tuotteiden laadun paranemisen kautta. Poliittisesti on mahdollista vaikutta nopeasti ensisijaisesti työn hintaan. Siten hallituksen fokus on oikeassa kun tavoitellaan kilpailukykyloikkaa. Jos tätä kautta pystytään parantamaan työllisyyttä siitä myös saadaan merkittävää apua julkisen talouden tasapainottamiseen.
Huomioiden, että julkisessa taloudessa on jo nyt rakenteellinen ylijäämä, mielestäni hallitus voisi rohkeammin auttaa työvoimakustannusten alentamisessa, siirtämällä suunnitelluista julkisten menojen leikkauksista tulevat säästöt työnantajamaksujen alentamiseen, sen sijaan että niitä käytettäisiin suoraan alijäämän kaventamiseen. Tällöin kilpailukykyä saataisiin parannettua nakertamatta ostovoimaa, jolloin työllisyysvaikutus olisi mahdollisen suuri.
Keskeinen haaste julkisen talouden kohdalla ei ole sinällään alijäämä, vaan korkea verorasitus. Yhteisöveron laskun jälkeen pääongelmana on nyt nimenomaan työn verotus. Nykymaailmassa ei liiku ainoastaan pääoma, vaan erityisesti koulutettu työvoima. Työn verotuksen keventäminen olisi syytä aloittaa mahdollisimman pian.
Roger Wessman on yrittäjänä toimiva riippumaton ekonomisti, joka kirjoittaa blogia rogerwessman.com
