Suomi on kestänyt Euroopan ehkä nopeimman rakennemuutoksen, jossa maatalousyhteiskunta muuttui teollisuusyhteiskunnaksi. Se kesti myös sen, että satoja tuhansia suomalaisia muutti paremman elintason toivossa Ruotsiin.
Mutta nyt vaalien alla vaikuttaa siltä, että maahanmuuttoa Suomi ei kestä. Tai ainakaan ne suomalaiset, jotka pitävät vaalien alla – ja vaalien välilläkin – meteliä maahanmuuton kiroista. Maahanmuuttajat vievät työpaikat, asunnot ja naiset. Samalla he maleksivat joutilaina nauttien runsasta sosiaaliturvaa.
Suomi on sijaintinsa, ilmastonsa, kielensä ja ehkä kulttuuristenkin syiden takia ollut perinteisesti syrjässä kansainvälisistä muuttovirroista, nimenomaan vastaanottajana. Luovuttajana meillä on kokemusta sitäkin enemmän. Maahanmuutto Suomeen on verrattain uusi ilmiö. Vasta vuodesta 1990 lähtien Suomeen on muuttanut enemmän ihmisiä kuin täältä on muuttanut pois. Vuonna 1990 vieraskielisiä henkilöitä oli Suomessa noin 25 000 ja vuonna 2012 määrä oli yli 10-kertainen, runsaat viisi prosenttia väestöstä. Ruotsissa luku on nelinkertainen ja Tanskassakin lähes kolminkertainen.
Aloitetaan perusasioista. Kyllä Suomi kestää maahanmuuton. Itse asiassa Suomi ei kestä ilman maahanmuuttoa. Tunnettu talouskasvun ja hyvinvoinnin yhtälö on tuottavuus x työn määrä. Tuottavuus on perinteisesti noussut teknologiaa hyödyntämällä. Tällä hetkellä näköpiirissä ei ole tuottavuusloikkaa. Työn määrä taas riippuu työvoimapotentiaalista ja sen kasvua ei myöskään ole näköpiirissä. Väki vanhenee ja eläköityy vauhdilla, uusia suuria nuorisosukupolvia ei ole tulossa. Kantaväestön työikäisten määrä vähenee 20 000 henkilöllä vuosittain.
Tarvitsemme maahanmuuttoa. ETLAn raportin (Tulevaisuuden tekijät/Myrskylä – Pyykkönen 2015) mukaan Suomi tarvitsee vuosittain 34 000 maahanmuuttajaa, jotta työvoima, siis talouden kasvupotentiaali, ei lähivuosikymmeninä supistuisi.
Maahanmuuttoa vastustavat argumentit liittyvät lähinnä talouteen, työllisyyteen ja sosiaaliturvaan. Talouden osalta kaikki uskottavat tutkimuslähteet (mm. OECD) toteavat, että maahanmuuton vaikutukset niin kansantalouteen kuin julkiseen talouteen ovat pääsääntöisesti myönteisiä, joskin kokonaisuudessaan vähäisiä suuntaansa.
Maahanmuutto ei myöskään lisää työttömyyttä. Työn tarjonnan lisäys johtaa vääjäämättä myös työn kysynnän lisääntymiseen. Maahanmuutto luo kysyntää ja elinvoimaa talouteen.
Näyttöä siitä, että sosiaaliturva toimisi ”magneettina” ”sosiaaliturismille” ei ole esitetty, pääasiallinen syy maahanmuuttoon on työnhaku. Väitetään myös, että Suomen asumisperusteinen sosiaaliturvajärjestelmä ”vuotaa”, mm. lapsilisiä maksetaan Viroon. On totta, että Suomessa on varsin vahva universaalin asumisperusteisen sosiaaliturvan perinne. Suomessa vakinaisesti asuva henkilö on oikeutettu varsin laajaan perusturvaan.
Henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen EU:ssa kuuluu oikeus yhdenvertaiseen kohteluun työolojen ja sosiaaliturvan osalta. EU:n sosiaaliturvan yhteensovitussääntöjä sovellettaessa suhteellisen vähäinenkin työnteko Suomessa laukaisee oikeuden asumisperusteiseen sosiaaliturvaan. Tässä ei ole mitään periaatteellisesti väärää. Kyse on siitä, että henkilö on tullut Suomeen tekemään työtä, jota todennäköisesti kukaan muu ei ollut valmis tekemään. Häntä tulee kohdella samojen sääntöjen mukaan kuin täällä asuvaa.
Suomesta ulkomaille maksettavat – tai edes Suomessa ulkomaalaisille maksettavat sosiaalietuisuudet – ovat häviävän pieni osa sosiaaliturvan kokonaismenoista. Ne ovat pieni hinta siitä, että Suomi noudattaa EU:n perussääntöjä ja on jatkossakin tukemassa ja kehittämässä eurooppalaisiin perusarvoihin kuuluvaa ihmisten vapaata liikkuvuutta. Toinen kysymys on se, että kansallista sosiaaliturvaa kehitettäessä tulee huolehtia siitä, että se kannustaa työntekoon sekä siitä, että se toimii tavoitteidensa mukaisesti myös EU:n sosiaaliturvan yhteensovitusjärjestelmässä. Tämä vaikutusarvio tulee jatkossa tehdä järjestelmällisesti.
Kaikki viestit liikkuvuuden rajoittamisesta tavalla tai toisella, perusteella jos jonkinlaisella, antavat väärää viestiä Suomesta. Ne kertoisivat pelokkaasta, käpertyvästä ja kuihtuvasta Suomesta, kun pitää kertoa tulevaisuuteen uskovasta ja elinvoimaisesta Suomesta, jonne kannattaa investoida ja jossa on hyvä elää, tehdä töitä ja yrittää.
Varatuomari Jukka Ahtela, Ahtela Consulting Oy
