Tutkimus, innovaatiot ja teknologian kehitys ovat hyvinvoinnin perusta. Viimeiset 200 vuotta ovat olleet viime vuosikymmeniin asti kiihtyvän tuottavuuskasvun aikaa. Suomelle tämä on ollut erityisen onnekasta.
Olemme kasvaneet etenkin sotien jälkeen muita maita nopeammin, kun olemme ottaneet muiden maiden tehokkaita tuotantotapoja käyttöön, siirtäneet resursseja maataloudesta teollisuuteen ja kouluttaneet käytännössä kaikki suomalaiset.
Suomen tulevalle kehitykselle kansantalouden ripeä tuottavuuden kasvu on välttämätöntä. Toinen keskeinen kasvun lähde, työvoiman kasvu on tunnetusti kääntymässä negatiiviseksi. Tulemme saamaan entistä vähemmän kansantalouden kasvua aikaiseksi, kun työssäkäyvien määrä vähenee.
Suuri haaste on, että länsimaissa tuottavuuden kasvu on lähes trendimäisesti hidastunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Useimmissa länsimaissa varsinainen tuottavuuspyrähdys tehtiin 50- ja 60-luvuilla, josta kasvuvauhti on joka vuosikymmen laskenut. Merkittävin poikkeus on ollut USA, jossa ei ollut vastaavaa pyrähdystä, mutta ei myöskään yhtä suurta laskua.
Suomessa tilanne on vieläkin selvempi. Työn tuottavuuden kasvu on laskenut pitkän aikavälin kolmesta prosentista nollaan. Tässä suhteessa kehitys on historiallisen huono.
Samaan aikaan näemme itse arjessa teknologian kehittymisen ja uudet innovaatiot. Jokaisella meistä on lähes jatkuvasti kädessä älykännykkä, josta voimme seurata uutisia, josta meidät tavoittaa ja jonka avulla voimme tehdä monta muutakin asiaa. Lukujen perusteella nämä kuluttajille näkyneet viime aikojen monet uudistukset ovat kuitenkin jääneet paljon jälkeen viime vuosisadan suurista innovaatioista, kuten sähköstä, rautateistä, lentokoneista tai vaikkapa vain koulutuksen laajenemisesta.
Itse asiassa lähes kaikki keskeiset talouden indikaattorit kertovat samaa tarinaa. Alhainen kasvu, vaisu tuottavuuden kehitys ja alhaiset investointiasteet osoittavat, että meiltä puuttuvat suuret innovaatiot. Investointikohteita ei löydy.
Historiallisen alhainen korkotaso kertoo myös siitä, että säästövarat eivät löydä tuottavia vaihtoehtoja. Tiedemiehet ja insinöörit eivät ole tuottaneet meille riittävän suuria innovaatioita. Arjen havaintomme kiihtyvästä teknologian kehityksestä ei näy tilastoissa.
Mikä on edessä? Suomi on pahasti jumissa, jos innovaatiot ja tuottavuuden kasvu eivät piristy. Helpoin ratkaisu olisi, että tekno-optimistit olisivat oikeassa. Tällöin arkielämässä näkemämme innovaatiot johtaisivat myös kansantalouden tasolla aikanaan tuottavuuden kasvuun.
Meidän pitää toivoa, että odotukset robotiikasta, esineiden internetistä ja laskentakapasiteetin jatkuvasta kasvusta lunastavat lupauksensa. Tämä edellyttää, että uusia teknologioita pitää pystyä soveltamaan syvällisemminkin kuin facebookin päivittämiseen kännykällä. Robotit ovat jo myöhässä.
Tapahtui Silicon Valleyssa mitä tahansa, Suomelle jää erikoishaastetta. Teollisuus on ollut tuottavuuskehityksen kärki kaikkialla. Teollisuuden painoarvo on kuitenkin painunut nyt vajaaseen viidennekseen kokonaistuotannosta. Tämä tarkoittaa, että myös teollisuuden tuottavuuden kasvun vaikutus tulee olemaan pienempi. Jollemme saa teollisuuden suhteellista osuutta suuremmaksi, emme pääse myöskään nauttimaan tästä tuottavuuden kehityksestä.
Toinen erityishaaste liittyy perustutkimukseen. Suomi on parhaillaan jäämässä muiden pohjoismaiden kelkasta akateemisessa tutkimuksessa. Ero kasvanee lähivuosina, kun julkisen sektorin kyky panostaa huippututkimukseen entisestään heikkenee. Isoista tekijöistä juuri koulutus on ollut ehkä tärkein Suomen kasvun taustatekijä. Tässä suunta on jo valitettavasti alaspäin.
Käytännössä sekä innovaatioiden hidastuminen että työvoiman supistuminen syövät Suomen kasvupotentiaalia. Hyvä esimerkki tästä on Suomen Pankin tuore arvio Suomen potentiaalisesta bkt-kasvusta seuraavalle 25 vuodelle. Keskuspankki ennusti viime vuoden joulukuussa potentiaalisen tuotannon kasvun jäävän vajaaseen prosenttiin.
Suomen seuraavalle hallitukselle viesti on tyly. Ilman työvoiman kasvua ja tuottavuuden uutta kasvupyrähdystä emme pääse palaamaan menneiden vuosien kasvulukuihin. Tässä ympäristössä myös keskustelu elvytysvarasta jää teoreettiseksi. Tehtäväksi jää pitkä lista menojen leikkauksia.
Risto Murto
Kirjoittaja on Keskinäisen työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja.
