Maanantain A-studiossa syntyi mielenkiintoinen vastakkainasettelu: Pääministeri Juha Sipilä oli mukana ohjelmassa. Aluksi näytettiin teollisuusalojen ammattiliiton puheenjohtaja Heli Puuran haastattelu. Sipilä ja Puura olivat täysin eri mieltä työajan pidennyksen vaikutuksista.
Puura totesi: ”En usko, että työajan pidentäminen sadalla tunnilla mekaanisesti tuottaa tuottavuutta ja kilpailukykyä, päinvastoin tuottaa työttömyyttä ja ihmiset alkaa sairastelemaan ja sitä kautta ei ole ratkaisu ongelmiin”. Sipilä kommentoi videota seuraavasti: ”Tämä on se harha, että työajan pidentäminen lisäisi työttömyyttä, kyllä se on aivan selvä asia että työ luo uutta työtä”.
Kumpikaan ei varmaankaan tarkoittanut sitä, että jo nyt ympäripyöreää päivää tekevän lähihoitajan työaikaa vielä pidennettäisiin, vaan puhuttiin kansantalouden tasolla.
Kumpi on oikeassa?
Vastauksen tarjoaa talouden malli, joka kuvaa lyhyen ja pidemmän aikavälin vaikutusten erilaisuutta, niin sanottu J-käyrä. Kirjaimen J-muoto kuvaa pidemmän aikavälin nousua lyhyen aikavälin notkahduksen jälkeen. Tyypillinen esimerkki on maan nettoviennin muutos devalvaation jälkeen, eli sen jälkeen kun maan valuutan arvo on laskenut. Lyhyellä aikavälillä tuontitavarat kallistuvat, mutta niitä edelleen ostetaan lähes saman verran. Seurauksena nettovienti laskee. Pidemmällä aikavälillä saadaan kuitenkin enemmän vientikauppoja edullisemman valuutan turvin, ja nettovienti kääntyy lyhytaikaista laskua suurempaan nousuun.
Puuran kommentti sopii J-mallin alkuvaiheeseen, Sipilän kommentti jatkoon. Toimiva J-malli luo pitkän aikavälin hyötyä lyhyen aikavälin sopeutuksen kautta. Mitä nopeammin osaamme siirtää työpanosta kasvaville alueille sekä palauttaa kilpailukyvyn perinteisillä aloilla, sitä pienempi on J-käyrän notko.
Uskon, että yhteiskuntasopimuksen onnistumisen ehtona on riittävä toimivuus myös yksilötasolla. Pitää olla kannattavaa uhrata lyhytaikainen hyöty paremman pitkäaikaisen hyödyn saamiseksi. Työaikapankki, yrityksen menestykseen sidottu palkkamalli, nuorten yrittäjyyskoulu ja hallintotyön muuttaminen asiakkaalle näkyväksi työksi ovat esimerkkejä. Sipilä puhui vastakkainasettelun välttämisestä, Puura pidemmän kaaren merkityksestä. Tavoitteet ovat siis samansuuntaisia.
Toivotan yhteiskuntasopimuksen neuvottelijoille talvisodan henkeä ja yhteisten keinojen löytymistä!
Tom Liljeström on LähiTapiola Varainhoidon toimitusjohtaja
Artikkeli on julkaistu Sijoitustalous-blogissa 7.8.2015
