Suomen talous junnaa paikallaan. Teollisuustuotanto ei kasva, eikä vienti vedä, vastoin toiveitamme. Toivommeko mahdottomia?
Teollisuustuotanto alkoi hidastua Suomessa 2000-luvun alkupuolella, mutta löysi uuden kasvuvauhdin ja kasvoi voimakkaasti ennen finanssikriisiä vuonna 2008. Sitten koitti taantuma ja erittäin merkittävä teollisuuden rakennemuutos, jonka takia kymmeniä tuhansia teollisia työpaikkoja katosi kuin tuhka tuuleen. Erityisesti elektroniikkateollisuus on karistanut pölyt jaloistaan ja siirtynyt Suomesta muualle.
Teollisuuden, mutta myös Suomen, tilanteen parantamiseksi vaaditaan kustannuskilpailukyvyn parantamista. Maan hallitus tavoittelee kilpailukyvyn parantamista alentamalla yksikkötyökustannuksia vähintään viidellä prosentilla.
Lääke on tietenkin tuttu. 1990-luvun alkuun saakka taantumasta yleensä päästiin devalvaatiolla, jolla korjattiin vientiyritysten hintakilpailukykyä ja vienti lähti taas kasvuun. Paremmassa taloustilanteessa sitten nostettiin palkkoja, mikä johti hintojen nousemiseen ja sitten seuraavaan devalvaatioon noin 10 vuoden kuluttua. Tästä kehästä päästiin tai jouduttiin eroon Emu-jäsenyyden myötä.
1990-luvun lamasta Suomen nosti teollisuus ja nimenomaan uudet teollisuusalat, kun kotimarkkinat taas sakkasivat pahasti. Devalvaatio auttoi teollisuuden kasvuun, palkkamaltin ohella, mutta nousun siemenet oli kylvetty jo paljon aikaisemmin. Jo vuosikymmeniä aiemmin valtio panosti esimerkiksi elektroniikan osaamisen laajentumiseen. Näin Suomi oli teknologiaosaamisessa, ehkä sattumalta, juuri oikealla hetkellä aallonharjalla ja sähkö- ja elektroniikkateollisuus surffasi Nokian johdolla menestykseen.
Nyt melkein 25 vuotta myöhemmin meillä ei ole vastaavaa nousukiitoa odottavaa uutta teollisuudenalaa. Valtion 2000-luvulla tekemät elinkeinopoliittiset satsaukset kaivostoimintaan, cleantechiin ja ict-alalle eivät toistaiseksi ole nostaneet uusia teollisuudenaloja merkittävästi esille. Kaiken lisäksi Euroopan, tärkeimmän vientimarkkinamme, talousnäkymät ovat vähintään vaisut.
Teollisuushistorian perusteella uusien teollisuusalojen syntyminen vie kauan aikaa, mutta niitä takuuvarmasti syntyy mittavan osaamispohjan omaavaan Suomeen. Painimme aivan saman ongelman kanssa kuin aina aiemminkin, elinkeinorakenteemme on turhan kapea. Toiveet nopeasta teollisuuden noususta lienevät epärealistisia.
Hallituksen on tärkeä tukea teollisuuden uudistumista parantamalla talouden dynamiikkaa ja osaamistason nousua. Katsetta on myös siirrettävä entistä enemmän kotimaan palvelumarkkinoiden toimintaedellytysten parantamiseen, kilpailun lisäämiseen hallitusohjelman mukaisesti. Ehkä on niin, että menestyvä teollisuus on entistä riippuvaisempi toimivista palvelumarkkinoista eikä toisinpäin.
Antti Aarnio on STTK:n elinkeinoasioiden päällikkö
