Yrityskaupparintaman iso uutinen elokuussa oli nostokonevalmistaja Konecranesin ja sen yhdysvaltalaiskilpailija Terexin yhdistyminen. Syntyvä globaali yritysjätti nousee nosturimarkkinoiden ykköseksi, mutta vielä mielenkiintoisempaa on uuden yhtiön kotipaikka: Suomi.
Suurten yritysjärjestelyiden lopputuloksena on helposti tuotannon uudelleenjärjestely, päällekkäisyyksien purkaminen ja ylipäätään kulukuuri. Positiivisempi tunnelma syntyy siinä valtiossa, johon uusi yhtiö osoittaa pääkonttorinsa, ja jonne tätä kautta usein mm. merkittävät T&K- panostukset ohjautuvat.
Miksi 60 prosenttia uudesta Konecranes-Terexistä hallitsevat amerikkalaiset valitsivat Suomen fuusioyhtiön kotipaikaksi? Kuten Yle ja Financial Times uutisoivat, Suomen viime vuonna laskettu matala (20 %) yhteisöverokanta oli päätöksenteossa keskeisessä roolissa. Metsäteollisuuden investointien ohella nyt syntyi selkeä esimerkki siitä, että suomalainen toimintaympäristö alkaa olla kansainvälisesti houkutteleva paitsi infrastruktuurin, hallinnon ja koulutetun työvoiman, myös verotuksen osalta. Sillä, että merkkivaloa vilkutti yhdysvaltalaisyritys, voi olla USA:n talouden koon vuoksi vielä oma erityinen merkityksensä.
Hyvä näin, sillä yhtään liian helppoa ulkomaisten investointien ja työpaikkojen tänne saaminen ei ole edelleenkään.
Joidenkin tahojen (esim. Kansanuutiset) esittämä arvostelu yhteisöverotulojen tippumisesta on perinteisen vasemmisto-oikeisto-logiikan kautta ymmärrettävää, mutta ei osu faktojen valossa maaliin. Ensinnäkään mistään verotasojen romahtamisesta ei voida puhua: uunituore VM:n budjettiesitys sisältää edelleen reilusti yli 4 miljardin euron odotuksen yhteisöveropotista Suomeen. Karkeasti samalla 4-4,5 mrd:n välissä on viime vuodet pysytty. Toisekseen jos Suomi ei pysyisi yhteisöverokannaltaan kilpailukykyisenä, verotulot kuihtuisivat ajan mittaan joka tapauksessa: perinteiset suhteelliset etumme eivät kansainvälisen kilpailun kiristyessä ja markkinoiden jatkuvasti laajetessa yksin riitä tuomaan uusia investoreita Suomeen. Tarvitsemme tueksemme koko kilpailukykypaletin, ja siihen sitoutumisen.
Verokilpailun hillitsemiseksi yhteisöverokannalle olisi hyvä asettaa EU-tasolle jokin minimikanta, esim. 10 %. Suomen kaltaisen pienen avotalouden kannattaa ajaa tällaista kehitystä. Niin kauan kuin minimikantoja ei ole käytössä, on kuitenkin huolehdittava kaikin tavoin siitä, että Suomi pysyy jatkossakin kilpailukykyisenä toimintaympäristönä myös verotuksen osalta, ja myös suurille kansainvälisessä kilpailutilanteessa toimiville yrityksille.
Ville Kopra toimii johtavana asiantuntijana Miltton Networks Oy:ssä
