Taistelu ilmastonmuutosta vastaan ei ole ilmaista. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n varovainen veikkaus tarvittavista vuosittaisista investoinneista tästä päivästä vuoteen 2050 nousee tuhanteen miljardiin. Tämän mittasuhteen investointia siis tarvitaan, jotta maailma saadaan siirtymään nykyiseltä hiili-intensiiviseltä uraltaan matalapäästöiseen.
Näillä investoinneilla on kuitenkin myös tuottonsa: ne auttavat varmistamaan sen, että ilmastonmuutos rajoitetaan kahteen asteeseen. Sivutuotteina syntyy puhtaampaa ilmaa ja ympäristöä - tätä kautta myös esimerkiksi merkittäviä terveyshyötyjä.
Tällä viikolla Pariisin COP21-kokouksessa johtamani GLOBE EU järjesti keskustelutilaisuuden, jossa pohdittiin finanssisektorin roolia tässä muutoksessa. Tällä hetkellä finanssilainsäädäntö ja ilmastolainsäädäntö kulkevat molemmat omilla poluillaan ja niiden tavoitteet menevät liian usein ristiin. Niin kauan, kun finanssisektori jää ilmastotalkoiden ulkopuolelle, on koko ilmastoprojekti vaarassa.
Jos asiaa tarkastellaan puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta, on täysin sektorin omien intressien mukaista olla kiinnostunut siitä, mitä ilmastopolitiikassa tapahtuu. Esimerkiksi Englannin keskuspankin pääjohtaja Mark Carney varoitti vuoden 2014 lopulla varsin selväsanaisesti hiilikuplan vaaroista.
Hiilikupla tarkoittaa käytännössä sitä, että jos maailma on tosissaan ilmastonmuutoksen rajoittamisesta kahteen asteeseen, on iso osa nykyisistä fossiilisista energianlähteistä - noin 60–80% nykyisin tunnetuista varannoista - jätettävä käyttämättä. Tämä tarkoittaa vuorostaan sitä, että fossiilisiin investoineet sijoittajat huomaavat sijoitustensa arvon romahtavan, kun hiilikupla puhkeaa.
Osa pitkällä aikajänteellä sijoittavista rahastoista on ottanut varoituksen jo tosissaan: esimerkiksi Ruotsin, Norjan ja Suomen merkittävät eläkesijoitus- ja varallisuudenhoitoyhtiöt ovat viime aikoina ilmoittaneet siirtävänsä sijoituksia pois hiileen pohjautuvasta yritystoiminnasta.
On huomattava, että IEA:n tuhat miljardia pitää sisällään paljon sellaisia investointeja, jotka olisi joka tapauksessa tehtävä. Infrastruktuuriin on joka tapauksessa investoitava, sillä tiet vanhenevat, tietoliikenneyhteydet tarvitsevat uudenlaista infraa, koteja ja toimistoja on remontoitava. Kysymys onkin lähinnä siitä, investoimmeko rahat järkevästi vai pöljästi. Jos tavoitteemme ovat väärät tai puutteelliset, päädymme investoimaan vääriin kohteisiin ja menettämään näin myös pitkällä tähtäimellä paljon rahaa.
Esimerkistä käyvät rakennukset: 90 prosenttia vuoden 2050 rakennetusta ympäristöstä on jo olemassa, joten peruskorjauksien laatu on keskeisessä asemassa rakennuskannan hiilijalanjäljen pienentämisessä. Koska rakennuksia ei kannata syväremontoida joka vuosi, tulee meidän luoda kunnianhimoiset remonttikriteerit tänään, sillä ne koskettavat pitkälti rakennuskantaa vielä kymmenien vuosien päähän.
Sirpa Pietikäinen (kok) on europarlamentaarikko
