Viime vaalikaudella Jyrki Kataisen hallituksella oli muutamia epäonnisia verotushankkeita. Yksi kummallisimmista oli ajatus verovapaiden kilometrikorvausten leikkaamisesta poliittisella päätöksellä.
Kilometrikorvauksissahan on kyse siitä, että työnantajan on voitava korvata työntekijälle hänen omaisuutensa käyttämisestä aiheutuvat kustannukset. Tällainen kustannusten korvaaminen ei voi tietenkään olla saajalleen palkkatuloa.
Kustannukset ovat kustannuksia, eikä niiden määrään vaikuta se, sattuuko kulloisellakin hallituksella olemaan rahapula. Kilometrikorvausten leikkaushanke kaatuikin tuolloin omaan mahdottomuuteensa.
* * *
Hallitus on nyt vaihtumassa, mutta ajatus tulonhankinnasta aiheutuvien kustannusten määrittelemisestä poliittisin päätöksin kytee edelleen. Tällä kertaa tulilinjalla on työmatkakuluista aiheutuvien menojen vähentäminen tulonsaajan verotuksessa.
Työmatkakulut saa nykyisin vähentää 750 euron omavastuun ylittävältä osalta. Vähennys tehdään halvimman käytettävissä olevan kulkuneuvon mukaan. Jos joukkoliikenne on kohtuudella käytettävissä, sen kustannukset ovat vähennyksen lähtökohtana.
Työmatkakustannukset ilmoitetaan veroa maksavan kansalaisen itsensä toimesta. Vuonna 2013 vähennyksen sai 825 000 henkilöä ja vähennettyjen matkakustannusten määrä oli 1,6 miljardia euroa.
Työmatkavähennystä on turha etsiä verotukiraporteista. Syy on yksinkertainen: kyseessä ei ole tuki, vaan niin kutsuttu luonnollinen vähennys tulonhankinnasta aiheutuvien menojen perusteella.
* * *
Kevään 2014 kehyspäätöksen yhteydessä Kataisen hallitus päätti, että käynnistetään valmistelu työmatkavähennyksen rakenteen uudistamiseksi siten, että vähennys perustuisi jatkossa asunnon ja työpaikan väliseen etäisyyteen. Rakenteen uudistuksen yhteydessä vähennyksen määrää myös leikattaisiin.
Suomen ympäristökeskus (SYKE) on nyt selvittänyt luopumista todellisiin matkakustannuksiin perustuvasta työmatkavähennyksestä. Tilalle kaavaillaan siirtymistä kodin ja työpaikan väliseen etäisyyteen perustuvaan vähennykseen, jolla ei olisi enää suoraa kytkentää todellisiin matkakuluihin.
Monen verotus kiristyisi selvästi, kun todellisia kustannuksia ei saisi enää vähentää aiempaan tapaan. Toisaalta moni saisi yhtäkkiä uuden vähennyksen, vaikkei olisi siihen oikeuttavia kustannuksia.
Satunnaisten voittajien ja häviäjien leipominen vain korostaa tällaisen kaavamaisen mallin yleistä sattumanvaraisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Työmatkakulujen vähennyksestä uhkaa tällaisella mallilla tulla verottajan järjestämät massiiviset arpajaiset.
* * *
Juha Sipilän johdolla kasataan parhaillaan uutta hallitusta. Ilmeisesti työn tekemisen ja teettämisen edistäminen tulee olemaan yhtenä keskeisenä tavoitteena uuden hallituksen strategioissa.
Silloin kannattaisi olla erityisen tarkkana tulonhankinnasta aiheutuvien kustannusten vähennyksien rukkaamisessa. Ja leikata niitä ei saa, jos kerran päämääränä on työssäkäynnin edistäminen.
Kyse on myös tärkeästä periaatteesta ja kansalaisten tasapuolisesta kohtelusta. Tuloverotuksen yksi keskeinen lähtökohta on, että verotus kohdistuu vain tuloon, josta on ensin vähennetty sen hankinnasta aiheutuvat kustannukset.
Teemu Lehtinen on Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja
