Kävin lokakuisena viikonloppuna Portugalissa. En kuitenkaan veroja paossa, vaikka siitäkin tuli puhuttua. En malttanut olla kyselemättä, miten paikalliset ovat suhtautuneet vierasmaalaisille eläkeläisille tarjottuun nollaveroon.
Sitä pidetään kuulemma loistavana ideana, joka tuo talouskriisistä toipuvaan maahan kulutusta, ostovoimaa ja vilskettä asuntomarkkinoille. Siis elvyttää. Eli suhtautuminen on hyvin käytännönläheinen. Ajatellaan, että hankkeesta on hyötyä portugalilaisille ja sillä hyvä.
Yritin kuvitella, miten sama idea toimisi Suomessa. Mitä tapahtuisi, jos vaikka naapurimaamme Venäjän miljonäärieläkeläisille luvattaisiin verovapaus, kunhan vain muuttavat tänne asumaan, kuluttamaan ja ostamaan asuntoja.
Näin heti silmissäni kaikki mielenosoituskulkueet ja raivoisat somekampanjat, joissa törkeä menettely tuomittaisiin. ”Ulos miljonäärit! Viekää rahanne! Meitä ei osteta!”
Ehkä käytännönläheiset portugalilaiset pitäisivät meitä tyhminä, mutta me itse olisimme varmasti ylpeitä suoraselkäisyydestämme.
Vähän samantapainen ero ajattelutavoissa on liittynyt keskusteluun ns. tehokkaan katumisen laista. Monessa maassa – Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Isossa-Britanniassa, Irlannissa – se on toteutettu ihan käytännön syistä. Eri aikoina maasta virrannutta omaisuutta on saatu palautettua isojakin määriä.
Suomessa hanke on kohdannut kovaa arvostelua, vaikka jopa Verohallinnon pääjohtaja Pekka Ruuhonen on lämpimästi puolustanut sitä mm. sillä perusteella, että ”vaihtoehto katumiselle ei useinkaan olisi rikollisten rankaisu, vaan rahojen säilyminen edelleen piilossa.”
Kiista on ikiaikainen ja ratkaisematon. Onko tärkeintä rankaisu vai ohjaaminen kaidalle polulle? Tämänkin lehden lukijoissa on varmasti molempiin suuntiin kallistuvia.
Korkea veronmaksumoraali liittyy tiiviisti hyvään ja tehokkaaseen – ja samalla myös kohtuulliseen – verotukseen. Silti kultainen keskitie käytännönläheisyyden ja ankaran moralismin välillä voi joskus olla yhteiskunnalle tuottoisa. Varsinkin, kun moralisointi valitettavan usein kieroutuu muotoon, jossa omalla maksamisella ei ole niin väliä, kunhan naapurin lompakkoa verotetaan mahdollisimman ankarasti.
Portugalin nollaveroa ei ole rakennettu suomalaisia ajatellen. Maa kilpailee järjestelmällä ensi sijassa Espanjan ja muiden Välimeren maiden kanssa paljon isompien maiden eläkeläisistä samaan tapaan kuin esimerkiksi Hollanti ja Irlanti toimivat yritysverotuksessa.
Tällainen epäterve verokilpailu – varsinaisista veroparatiisijärjestelyistä puhumattakaan – ei pidemmän päälle ole kenenkään etu. Reilut yhteiset pelisäännöt takaisivat kaikille EU-maille paremmat mahdollisuudet hyvään verotukseen, johon kuuluu aina laaja veropohja ja maltillinen taso.
Antti Marttinen on Taloustaidon päätoimittaja
