Sain aikaisempaan, deflaatiota käsitelleeseen kirjoitukseeni seuraavan hyvän kysymyksen:
”Eikö keskuspankin ole varsin vaikea lähteä esim. myymään QE:n myötä ostettuja bondeja tai nostamaan reippaasti korkoja tilanteessa, jossa valtioiden velkaisuus on historiallisesti ottaen hyvin korkea, varsinkin jos inflaation nousuun lähdöstä huolimatta budjettiin ei tule isoa primääriylijäämää? Ymmärrän hyvin, että keskuspankit haluavat hillitä deflaatiota, mutta minun on vaikeampi ymmärtää miten tässä tilanteessa voitaisiin Rogerin sanoin ”erottaa toisistaan keskuspankin toiminta pankkijärjestelmän ja valtioiden hätärahoittajana” ja ”keskuspankin toimet hintavakauden takaajana”.
Kysymys siis kiteyttäen on, uskaltavatko keskuspankit kiristää niin paljon kuin vaaditaan inflaation hillitsemiseksi, sinä päivänä kun tarve tulee vastaan? Vai ovatko ne pakotettuja pitämään rahahanat löysinä, jotta julkinen talous ei kriisiytyisi? Veikkaisin, että vastaus tähän kysymykseen teollisuusmaiden keskuspankkien kohdalla on, että uskaltavat.
Valtionlainojen myyntiä ei tarvita
On helppo nähdä, miten julkinen talous voisi joutua ongelmiin, jos keskuspankit päättäisivät myydä valtionlainoja samaa tahtia kun ne ovat niitä nyt ostaneet. Valtionlainojen korot voisivat ampaista paniikinomaiseen nousuun. Kukaan ei halua ostaa kun pelätään, että hukutaan keskuspankin myyntitulvan alle.
Tästä syystä onkin epätodennäköistä, että keskuspankit tulevat missään vaiheessa tällaista päätöstä tekemään. Yhdysvaltain keskuspankki on jo selkeästi kertonut, että se suunnittelee pitävänsä ostamansa lainat erääntymiseen asti.
Valtionlainaostoihin turvauduttiin, koska ohjauskorot olivat saavuttaneet nollan, eikä niitä laskemalla taloutta voitu enää piristää. Valtionlainamyynteihin ei tarvitse turvautua, koska mikään ei estä koronnostojen käyttämistä inflaation hillitsemiseksi. Toki koronnostot nostavat myös valtionlainojen korkoja. Koronnostojen suuruus antaisi kuitenkin mittasuhteen valtionlainojen korkojen nousulle. Yleensä, kun keskuspankki muuttaa ohjauskorkoa, pitkien valtionlainojen korot liikkuvat ohjauskoron muutosta vähemmän.
Roger Wessman on MarketNoze Oy:n tutkimusjohtaja
