Suuri osa kansalaisista, kommentoijista ja poliitikoistakin vaikuttaa olevan siinä käsityksessä, että Suomesta työeläkemaksuina kerättyä rahaa kannetaan selkä vääränä ulkomaille sijoitettavaksi ja että perillä rahaa jaetaan suomalaisten yritysten kilpailijoille. Sinnekö työeläkemaksut päätyvät?
Valtaosa maksutuloista päätyy heti eläkeläisille
Yli 85 prosenttia kerätyistä työeläkemaksuista sekä valtion ja työttömyysvakuutusrahaston rahoitusosuuksista maksetaan heti eläkkeensaajille. Tänä vuonna määrä on 21 miljardia euroa, kun kaikki eläkelait otetaan huomioon. Eläkkeensaajista yli 95 prosenttia asuu Suomessa.
Maksutuloista noin 2,6 miljardia säästetään. Toisaalta aiemmin rahastoiduilla varoilla ja tuotoilla työeläkkeitä rahoitetaan noin 3,7 miljardilla eurolla. Työeläkevaroista ja tuotoista otetaan siis yli miljardi enemmän nykyisten eläkkeiden rahoitukseen kuin maksuista säästetään tuleviin eläkkeisiin.
Mitä – maksavatko ulkomaalaiset suomalaisten eläkkeitä?
Ulkomaille ei siis kanneta Suomesta kerättyjä rahoja, vaan päinvastoin ulkomaisista sijoituksista saadaan täydennystä, jotta suomalaisten työeläkkeet voidaan maksaa.
Työeläkesijoituksista saataneen tänä vuonna korkoja, osinkoja ja vuokria eli eläkelaitosten tai omistettujen sijoitusrahastojen kassaan virtaavaa tuottoa arviolta noin 3,3 miljardia euroa. Noin 0,8 miljardia saadaan kotimaisista ja 2,5 miljardia ulkomaisista sijoituksista. Kun sijoituksista tarvitaan eläkerahoitukseen nettomääräisesti runsas miljardi, ulkomaisten sijoitusten kassatuotoista ainakin 0,3 miljardia pitää käyttää eläkkeiden rahoitukseen.
Eläkerahoitukseen tarvitaan lähivuosina sijoituksista vuosi vuodelta enemmän euroja. Samalla myös ulkomaisista sijoituksista peräisin oleva rahoitus kasvaa. Kehitykseen ei liity mitään hallitsematonta, vaan toteutetaan sitä, mihin eläkerahastoinnilla on pyrittykin.
Maksutuloja ei viedä ulkomaille, mutta siirretäänkö olemassa olevia varoja?
Eläkevarojen tuotot koostuvat kassatuottojen lisäksi arvonmuutoksista. Arvonmuutosten määrä vaihtelee paljon vuodesta toiseen. Tänä vuonna ne saattavat olla 4–7 miljardia euroa. Arvonmuutoksia voi tulla eri suhteissa kotimaisiin kuin ulkomaisiin sijoituspääomiin.
Koti- ja ulkomaisten sijoitusten ostoilla ja myynneillä voidaan myös muuttaa ulkomaisten sijoitusten osuutta. Tässä käsiteltävästä näkökulmasta kysymys on siitä, onko eläkerahaa tänä vuonna ”viety” ulkomaille vähentämällä kotimaisten sijoitusten osuutta. Näin ei ilmeisestikään ole tapahtunut, koska kotimaisten sijoitusten osuus oli syyskuun loppuun mennessä kasvanut 27,3 prosenttiin viime vuoden lopun 26,3 prosentista.
Työeläkesijoitukset eivät ole tukia
Ulkomaisten työeläkesijoitusten määrä on Suomen mittakaavassa suuri, noin 130 miljardia. Keskusteluissa ja mielipiteissä esiintyy toisinaan sävyjä, joissa työeläkesijoituksia pidetään jonkinlaisina yritystukina tai ”halpakorkoisina lainoina”. Ulkomaisia sijoituksia pidetään myös luonnostaan huomattavasti riskillisempinä kuin kotimaisia sijoituksia.
Työeläkesijoitukset eivät ole tukia, eivät kotimaiset, eivätkä ulkomaiset. Sijoituskohteita arvioidaan riskille odotettavissa olevan tuoton mukaan ja ottaen huomioon sijoittajan muu portfolio. Sijoitukset tehdään markkinaehtoisesti.
Tuottoa ei kuitenkaan saa ilman riskiä, ja riski merkitsee sitä, että toisinaan toteutuvat tuotot yllättävät joko positiivisesti tai negatiivisesti arvioihin nähden. Jos arviotkin muuttuvat negatiivisiksi, sijoituksesta luovutaan. Sijoituksilta siis vaaditaan riskiin nähden riittävää tuottoa, ovatpa ne kotimaisia tai ulkomaisia.
Reijo Vanne on Työeläkevakuuttajat Telan analyysitoimintojen johtaja
